Pääsiäisen kunniaksi käväisin Madeiralla äitini kanssa. Lähtöpäivän aamuna havaitsin kurkkuni turvonneen likimain umpeen ja lentokoneessa nousikin kuume. Loistava ajoitus. Seuraavat selkeät mielikuvat ovat kolmea päivää myöhemmin, kun muistelin nähneeni läheisen ruokakaupan joskus jossain aikaisemminkin. Voisinko joskus päästä etelään lomailemaan niin, ettei tuliaisena olisi hiertymä kuumemittarista kainalossa, yskimisestä revähtäneet kylkivälilihakset ja aivan käsittämättömällä tavalla betonipylväiksi muuttuneet pohkeet? Pakkoko sitä on vielä ensimmäisenä tervehtymispäivänä on lähteä harrastamaan jotain vuorikiipeilyä?

Kaikesta huolimatta matka oli nautittava ja onnistuin jopa polttamaan itseni kaikilla niillä kolmella kerralla, kun poistuin hotellihuoneesta. Halutaan palvelukseen tummempi iho. Ja tiedoksi epäilijöille: Mä olen ruskettunut ihan oikeasti! Ja ne ei ole pisamia!

En löytänyt opiskelumotivaatiotani, enkä selvittänyt miesasioitani, eikä muutenkaan tapahtunut ihmeitä. Kummallista. Koskahan minulle tulee mieleen sellainen kaamea ajatus, että pitäisi ehkä tehdä ihan itse jotain asioiden eteen?

Oli suorastaan vauhdikas ilta. Karaokepeli, peniksenpumppaushärveli syntymäpäivälahjaksi ja suurehko määrä alkoholijuomia aiheuttaa yllättäen mielenkiintoisia tilanteita.

Olin järisyttävän rohkea ja uskaltauduin laulamaankin jo parin tunnin suostuttelun (=pakottamisen) ja muutaman tequilan jälkeen. Vaikka ei siitä mitään tullut, koska olin niin peloissani. Mutta ainakin yritin. Kummallista, miten julkisesti laulaminen voi olla hirvittävä kauhukokemus monille. Näin vielä yölläkin unta yläasteen laulukokeista. "Ihan hyvä, mutta kannattaa hengittää edes vaikka siinä säkeistöjen välissä, niin ei tule ruumiita"

Omalla kohdallani syytän kyllä liiallista musiikillista sivistystä ja (jälleen kerran) sitä, että olen nainen. Jos olisi täysin surkea ja sävelkorvaton, voisi sentään huvittaa kanssaihmisiä älyttömällä esityksellä. Edes karmaisevaan falsettikimitykseen en pysty. Epäreilua.

Kotiviinit pitäisi poistaa maailmasta. Tällä kertaa tapahtui kuitenkin ihme ja minun vaatteeni ja tavarani säilyivät likimain puhtaina.

Olen toivoton. Heräsin ensimmäisen kerran joskus heti kuuden jälkeen pirteänä kuin peipponen. Siitä huolimatta onnistuin myöhästymään reilulla vartilla kymmeneltä alkavista harjoituksista, joihin en sitten edes mennyt, koska en löytänyt koko paikkaa. Tai olisin varmaan löytänyt, mutta ylitsepääsemätön vitutus esti liikkumasta vähääkään vieraammilla käytävillä. Mikä näissä perjantaissa aina on?

Pitäisi ostaa akvaarioon kasveja, koska valehtelin syksyllä äidilleni, että olen laittanut sen kuntoon. Vastahan tässä on ollut 8 kuukautta aikaa. En tunne itseäni kovin tehokkaaksi. Kaiken lisäksi pitäisi vielä muistaa, millaisia kasveja se toi minulle viime visiitillään, koska tein niillä maatumiskokeita. Tuli multaa.

Kynsikin repesi. Hmph.

Bloggaaminen jää, kun on ihmisiä, joille kertoilla asioita.

Edellisen jälkeen tapahtunutta:

Tajusin vihdoinkin, että kemian kirjassa oleva He-atomi on tosiaankin helium, eikä sillä ole mitään tekemistä englannin kielen hän-sanojen kanssa. Olin jo kirjoittamassa katkeraa valituskirjetta sukupuolisyrjinnästä.

Loistin kaupassa kielitaidollani. En joutunut miettimään kuin pari minuuttia, että keksin, mitä "musta" on englanniksi.

Kävin fysiikan välikokeessa toteamassa, etten pysty vitutukseltani edes lukemaan tehtäviä. Värittelin sitten ruutuja paperista puolen tunnin ajan.

Join tolkuttomat pikakännit, suutuin itselleni ja eksyin Hervannan metsiin.

Pelasin Riskiä ja sain lopultakin läpi vaatimani sääntömuutokset: "Tapahtui pelissä mitä tahansa, minä olen voittaja." ja "Jos tapat minut, pelataan koko yö Trivial Pursuitia."

Kävin katsomassa Finding Neverlandin ja itkin siinä kohdassa, missä ilmeisesti pitikin. Syytän tästä toisen päivän krapulaa.

Kävin kaupungissa pyöriskelemässä enkä onnistunut edelleenkään ostamaan juurikaan mitään tarpeellista, mutta väänsin nilkkani niin, että ensi viikosta tulee tuskallinen.

Huijasin ja katsoin pari jaksoa Gilmoren tyttöjä etukäteen, koska olen Madeiralla, kun ne tulevat televisiosta. (Tämä alkaa olla jo sairasta?)

Olen ollut kaikilla fysiikan aamuluennoilla tällä viikolla. (Tämä se vasta onkin sairasta.)

Aivoni on vaihdettu pumpuliin. Yrittäkää ymmärtää.

Hyvää syntymäpäivää, minä.

Kiitos, herra A, ettet voinut rauhoittaa edes tätä päivää riitelyltä. Tiedän, että sanoin yhden ainoan lauseen väärin, mutta tarvitsiko siitä tehdä niin helvetinmoinen numero.

Kiitos, rakkaat vanhempani, että satuitte unohtamaan koko tapauksen. Toisaalta, mitäpä juhlittavaa siinä olisi, että jokunen vuosi ja 9 kuukautta sitten unohditte käyttää ehkäisyä.

Kiitos, se henkilö, joka päättää tenttien päivämääristä, että sain aloittaa aamuni leppoisasti pohtimalla orbitaalien muodostumista.

Kiitos, tentin laatija, ettet voinut yhtäkään kaavaa laittaa sinne takasivulle. Olisinkin arvostanut sitä ihan liikaa.

Kiitos, herra Sääherra, että lopetit sen typerän auringonpaisteen, joka olisi saattanut edes vähän piristää.

Kiitos, alkoholipolitiikka, etten edelleenkään ole Alkon täysivaltainen asiakas, joten joudun olemaan ihmisten seurassa vielä ostosreissun ajan.

Kiitos, sänky, peitto ja tyyny, siitä että olette olemassa, nähdään toivottavasti tunnin sisällä.

Anteeksi, kaikki, jotka joutuvat kärsimään pahasta tuulestani syyttöminä. En minäkään tätä halunnut.

Eilen käytin kynsilakanpoistoainetta kasvovetenä. Tänään solmin itseni laturinjohtoon niin, että koko puhelu piti katkaista viideksi minuutiksi, että pääsin irti. Listataan sitten näitä, kun en kehtaa yksityisasioita vuodattaa. (Hm. Eihän niistä muuten tiedäkään kuin suunnilleen koko Hervanta ja ircnet siihen päälle. Tosin tätä kautta saattaisi joku saada oikeaakin tietoa. Eihän se käy päinsä.)

Haluaisikohan joku myydä sellaisen oikeasti langattoman puhelimen minulle esimerkiksi kympillä? Lankapuhelinkin toimii paremmin ilman johtoa kuin nykyinen härveli. Ehkä 3210:n aika on lopultakin ohi.

Pitäisi edelleen lukea. Paitsi ettei oikeasti tarvitse, koska olin hyvä ihminen, enkä lähtenyt harrastamaan alkoholin nauttimista, joten tämän ajan voi aivan hyvin käyttää muuhun kuin lukemiseen.

Kaiken lisäksi olen koukussa "Haluatko pällistelemään kameran eteen ja antamaan Seiskalle haastatteluja siitä, kuinka tää Suomen/USA:n/maailmankaikkeuden mallimaailma on niin pieni ja ahdistava" -sarjoihin. Lupaan lopettaa heti kun tentit ovat tältä erää ohitse. Ihan tosissaan.

Mutta hei niinku siis oikeesti! Katsoisivat edes, etteivät mallikokelaat näyttäisi hevosilta hymyillessään? Jooko? Pliis?

Olisikohan aivan liikaa vaadittu, jos saisin päivän tai pari elämääni, jolloin en sähläisi mitään? Sunnuntaina hajotin puuterin tiputtamalla sen laukusta rappukäytävään, maanantaina menin tenttiin ilman laskinta ("Joo siis kyllähän mä lasken nää logaritmit määritelmän perusteella päässäni, mutta kun...") ja eilen huokaisin helpotuksesta, kun luulin onnistuneeni olemaan päivän sotkematta tai rikkomatta mitään...vain hetkeä ennen kuin kaadoin merkittäviä määriä kolajuomaa pitkin herra A:n tietokonetta. Mitähän tänään? Ainiin. Pasta taitaa just kiehua yli pitkin hellaa. Juuri näin.