Rakkaat kymmenkunta lukijaani. On tullut aika jättää hyvästit.

Huomasin odottaneeni suunnilleen puolet tämän blogin olemassaoloajasta jonkinsorttista inspiraatiota, aivan turhaan. Kummallista, että vaikka kuinka kirjoittaisi omana itsenään (no okei, nimimerkin takaa, mutta eipä se paljoa suojaa) todellisista asioista, syntyy jossain vaiheessa blogiminä, josta ei niin helpolla pääsekään eroon.

Ja se blogiminä ei halua kirjoittaa asioista, joita kotiminä pyörittelee päässään. Yhteentörmäys on siis väistämätön. Tietyin väliajoin on terveellistä, tai ainakin tuotteliaisuutta lisäävää, heittää blogiminä roskakoriin ja hakea kaupasta uusi. Jatkanen siis piakkoin jossain muualla uudenkiiltävänä jonain muuna.

Ehkäpä perustan taideblogin. Taustamusiikiksi itse säveltämääni musiikkia, postauksina tikku-ukkotaidetta ja epätavuisia haikuja. Tai sitten rupean neulomaan ahkerammin. Tai ehkä ei kumpakaan. Toivottavasti ei kumpaakaan.

Nyt et sitten oikeastaan haluaisi lopettaa kirjoittamista.

Arvatkaas muuten kuinka monta kertaa voi kyynärsauvoilla liikkuva kolmen gintonicin aikana kuulla "Eikö omat jalat enää kanna?" -vitsin?

Ehkä nyt on kuitenkin luovutettava.

Kiitos ja hyvää yötä.

Eilen opittua: Lentävän kartun kanssa ei neuvotella reitinvalinnoista. Pahaluontoisena pelivälineenä se kostaa varmasti kolahtamalla suoraan nilkkaan.

Ensi vuonna en telo itseäni!

Tästä tulee näköjään meemiblogi. Mutta huomenna palaan innokkaana opiskelemaan ja muutenkin lakkaan nyhräämästä neljän seinän sisällä ja teen teräviä havaintoja ulkomaailmasta. Ihan varmasti.

Pitäisikö nämä nyt listata päästä varpaisiin vai varpaista päähän? Ylhäältä alas vai alhaalta ylös? Ei kai nyt helvetissä ihminen voi kehittää tästäkin ongelmaa?

Siispä... Mitä minulla on päällä?

1) Hiuslenkki. Musta, kapea, laitettu päähän siltä varalta, että olisin viitsinyt mennä esim. salille tänään, mutten viitsinytkään, kun oli niin kylmä.
2) Silmälasit. Ohuilla mustilla sangoilla. Äärimmäisen mitäänsanomaton malli. En yleensä käytä julkisesti.
3) Neulepaita. Musta. Ostettu Turusta viime syksynä, löydetty kaapista noin viikko sitten käyttämättömänä. Niin avoin kaula-aukko, että kumarruksen seurauksena tissit luultavasti jäisivät sen yläpuolelle.
4) Seurauksena edellisestä: toppi, musta. Jotenkin virahtaneen oloinen.
5) Rintaliivit, mustat. Mukavat, mutta olkaimien koristeellisuus vähentää yhteensopivuutta minkään muun vaatteen kanssa.
6) Alushousut, mustat, jotain pitsikukkakuviota ja rusetti keskellä (miksi niissä aina on?).
7) Farkut, ei-mustat (siniset). Kaipaisivat pesua ja pienennystä. Seuraavan kerran pidän pyykkipäivän ennen kuin mietin tällaisia.
8) Sellaiset leveähkölahkeiset sisäliikuntaan soveltuvat housut edellisten alla. Tummansiniset. Ilman tulee kylmä.
9) Tummansininen nilkkapituinen sukka oikeassa jalassa.
10) Musta hieman pitempivartinen sukka vasemmassa jalassa. Epänapakasta tuntumasta päätellen ei minun, vaan herra H:n. Aina se on tunkemassa vaatteitaan minun kaappiini.
11) Villasukat. Vaaleanpuna-vaaleanvihreä-kuvioiset. Sopivan kokoiset! Herra H:n sukulainen kutonut minulle joululahjaksi kädenpuristuksen perusteella.
12) Monta kerrosta taloa ja sauna. Eilen kuulosti siltä, että yläkerrassa olisi kustu lattialle. Vesivahinkoa odotellessa.
13) Tietokone, televisio ja lievähkö stressi normaalielämään palaamisesta.
14) Pilvetön yötaivas, luulisin. Ikkunasta tai parvekkeelta sitä ei tosin voi nähdä.
15) Luisteluhinku. Pitäisi hankkia luistelutaitoinen kaveri.

Lisäksi mahassa lämmikkeenä noin kaksi litraa teetä. Tuntuu siltä, että se olisi polttanut reiän sinne. Kofeiinin yliannostus on loistava idea näin iltaisin.

(Oikeasti olisin halunnut vastata tähän "64 punnan arvoinen pirun seksikäs yöpaita", mutta talvi vaati veronsa.)