Pieni opas belgialaisen kauhuelokuvan tekoon:

1) Ujuta tarinaan kaikki mahdolliset seksuaaliset suuntautumiset, mitä ikinä keksit. Esimerkiksi vanhukset, kotieläimet, transvestiitit ja ruumiit ovat varsin sopiva yhdistelmä.
2) Pistä näyttelijät itkemään niin, että se kuulostaa naurukohtaukselta. Myös kymmenen minuutin mittaiset huutokohtaukset lisäävät jännitettä.
3) Pyöritä kuvaa niin, että yleisö voi pahoin.
4) Lisää loppupuolelle kohtaus, jossa soitetaan dramaattista pianomusiikkia ja tanssitaan ukkoporukassa kömpelömmin kuin suomirock-baarissa ennen pilkkua.
5) Kuvaa silmämunia. Mitä enemmän sen parempi. Verestäminen plussaa.
6) Ristiinnaulitsemisviittauksia on oltava vähintään kolme.
7) Metsässä ei saa juosta kovaa, vaan hitaasti, tuskallisesti ja kömpelösti. Vähintään tunnin ajan.
8) Raiskauksia! Paljon raiskauksia!
9) Yksikään henkilö ei saa vaikuttaa siltä, että älykkyysosamäärä olisi yli 10.
10) Kääpiöitä on pakko olla. Missä tahansa muodossa. Mielellään ei palkata oikeita, vaan pelkästään lapsia näyttelemään kääpiöitä.
11) Jos dialogi ilman toistoja ylittää A4-paperin fontilla 36, sitä on liikaa.
12) Joku korni rakkauslaulu sopii aina kuvaan.
13) Jos et jaksa itsekään kuunnella enempää näyttelijöittesi itkua/huutoa (kohta 2), tai olet muuten vaan ajautunut kerronnalliseen umpikujaan, jatka vaikka seuraavasta päivästä tai jotain. Ei yleisö kuitenkaan mitään jatkuvuuden päälle ymmärrä.
14) Jos tarkoituksenasi on saada miehestä naisen näköinen, aja siltä hiukset. Ei tämä asiaa auta, mutta tässäkin päähenkilö voi itkeä.
15) Koska elokuva on eurooppalainen, siinä on pakko olla tissit. Vaikka koko aikana naisia olisi kuvassa noin minuutin ajan.
16) Nosta Lars-niminen sika tärkeään rooliin.

Minkä takia internet muuttuu tylsemmäksi silloin, kun ei ole mitään muutakaan tekemistä? Silloin kun olisi tulenpalava kiire johonkin, niin on aivan pakko tarkistaa vielä ainakin yksi asia, tai vastata jollekin irkissä tai ihan mitä tahansa. Mutta jos tekee kolmannen päivän tylsyyskuolemaa... Ei missään mitään, mitä voisi edes kuvitella mielenkiintoiseksi. Kukaan ei puhu mitään. Olen yksin maailmassa! Yhyy!

Enkä oikeasti edes keksi, miten tämä poikkeaa siitä, kun on Hervannassa. Onpahan vaan pitkäveteisempää.

Ja mä tartten nikotiinia. Nyt heti. Paljon.

Pitäisi varmaan lopettaa nämä "koti"vierailut kokonaan. Aivan sama, missä tunnelmissa, mihin aikaan ja mitä tekemään tänne tulee, mutta lopputuloksena on aina se, että makaan keskellä yötä ohuella patjalla parkumassa ja tunkemassa kitaani norsulauman elättämiseen tarvittavan määrän ruokaa. Mielenkiintoinen aikamatka.

Kaiken lisäksi nämä täällä eivät osaa puhua normaalilla äänenvoimakkuudella, vaan huutavat ja mekastavat kaiken aikaa ilman mitään syytä. Olenkohan minä sittenkin vaihdokas?

Juotiin sitten rosmariini-tequilaa. Ei välttämättä hyvä idea, mutta Joonas sai sen alas. Mä en enää ikinä kännibloggaa.

Joo.

Mä en ainakaan ole missään tilassa.

Jallu on meillä juomassa kaljaa. Blogin perustamisesta on jo vuosi ja päivä. Jallulla on paremmat pianistin sormet, vaikka mää teen sitä työkseni. Piste.

Tällä hetkellä olen vähän katkera henkilö, koska vuodesa en ole kehittynyt yhtään, enkä tullut fiksuksi, kypsäksi tai edes älykkääksi.

Mutta kalja on hyvää.

Ja tequila kans.

Eilen jouduin pakenemaan krapulaani ja oveni takani uikuttavaa kaksimetristä koiranpentua keskustaan pre-valmistujaisjuhliin. Olin hieman humaltunut, koska...

1) ...taivas päätti romauttaa kaiken pohjoisen pallonpuoliskon ylimääräiset veden Hämeenkadulle ja tilannetta joutui pakenemaan baariin ennen juhlapaikalle saapumista
2) ...edellispäiväisestä johtuen alkoholi ei noussut päähän. Tai ainakaan ei tuntunut siltä, luultavasti jokainen paikallaolija olisi voinut väittää muuta.
3) ...booli ei maistunut viinalle. Salmarikaan ei maistunut viinalle (Ensimmäinen kerta sitten vuoden 15, kun se ei noussut ylös samantien. Voi kunpa olisin ollut pikkuteini ennen salmarin kulta-aikaa.) Viina ei maistunut viinalle. Vittu.
4) ...herra H oli hyvin nopeasti hyvin kännissä. Pitihän se saada humalatilassa kiinni.
5) ...norkoilemalla keittiötilan oven läheisyydessä sai aina uuden drinksun.
6) ...pojat oli perseennäyttö/halailukännissä, siitä toipumiseen tarvitaan paljon alkoholia.
7) ...baarissa soi paska live-musiikki liian kovalla
8) ...seuraavassa baarissa oli ahdasta ja jouduin istumaan suurimman osan ajasta jonkun sylissä, mikä on pitemmän päälle hieman epämukavaa, joten nouseminen juomaa hakemaan on lähes pakollista kerran viidessä minuutissa.
9) ...en muka ollut tarpeeksi kännissä, joten rupesimme kiskomaan tequilaa urakkaluontoisesti. Yleensähän tämä on varma merkki siitä, että on tarpeeksi kännissä.
10) ...tiesin joutuvani tänään matkustamaan autossa pari tuntia toisiin valmistujaisiin. Autossa on joka tapauksessa huono olo, niin miksei samantien hankkia vielä paljon huonompaa.

Tästä voimmekin päätellä, että syyllinen tämänhetkiseen krapulaani ei ainakaan ole minä. Mitenköhän sellainen ajatus livahtikaan päähäni aamulla kömpiessäni vesihanan ääreen?

Irn-Bru on erinomaista viinanjatketta. Tosin siitä tulee humalaan, jossa tuntee pakottavaa tarvetta keskustella Steinbeckin tuotannosta ja kuunnella Simon & Garfunkelia. Ja aamulla pesee hiuksensa hammastahnalla. Herrajumala mikä krapula.

Vituttaa. Mikä helvetti sai minut lupaamaan itselleni, että elokuussa pidetään alkoholin suhteen vähän kuivempi kuukausi? Miksi vitussa kaikki kesätentit pidetään maanantaisin, niin ettei viikonloppuna voi tehdä mitään kivaa? (Miten ihmeessä viikonloput muka eroavat viikoista kesälomalla?) Miksi annoin parturin tehdä minusta Paula Koivuniemen näköisen? (Okei, joskus ei kovin kauan aikaa sitten herra H vertasi minua Anita Hirvoseen, kai tämäkin on vain kestettävä. Hyvähän sen on, kun parin millin sänki näyttää aina samalta.) Nyt olisi kaikesta huolimatta hyvä hetki tappaa joku. Vapaaehtoisia?