Pieni opas belgialaisen kauhuelokuvan tekoon:

1) Ujuta tarinaan kaikki mahdolliset seksuaaliset suuntautumiset, mitä ikinä keksit. Esimerkiksi vanhukset, kotieläimet, transvestiitit ja ruumiit ovat varsin sopiva yhdistelmä.
2) Pistä näyttelijät itkemään niin, että se kuulostaa naurukohtaukselta. Myös kymmenen minuutin mittaiset huutokohtaukset lisäävät jännitettä.
3) Pyöritä kuvaa niin, että yleisö voi pahoin.
4) Lisää loppupuolelle kohtaus, jossa soitetaan dramaattista pianomusiikkia ja tanssitaan ukkoporukassa kömpelömmin kuin suomirock-baarissa ennen pilkkua.
5) Kuvaa silmämunia. Mitä enemmän sen parempi. Verestäminen plussaa.
6) Ristiinnaulitsemisviittauksia on oltava vähintään kolme.
7) Metsässä ei saa juosta kovaa, vaan hitaasti, tuskallisesti ja kömpelösti. Vähintään tunnin ajan.
8) Raiskauksia! Paljon raiskauksia!
9) Yksikään henkilö ei saa vaikuttaa siltä, että älykkyysosamäärä olisi yli 10.
10) Kääpiöitä on pakko olla. Missä tahansa muodossa. Mielellään ei palkata oikeita, vaan pelkästään lapsia näyttelemään kääpiöitä.
11) Jos dialogi ilman toistoja ylittää A4-paperin fontilla 36, sitä on liikaa.
12) Joku korni rakkauslaulu sopii aina kuvaan.
13) Jos et jaksa itsekään kuunnella enempää näyttelijöittesi itkua/huutoa (kohta 2), tai olet muuten vaan ajautunut kerronnalliseen umpikujaan, jatka vaikka seuraavasta päivästä tai jotain. Ei yleisö kuitenkaan mitään jatkuvuuden päälle ymmärrä.
14) Jos tarkoituksenasi on saada miehestä naisen näköinen, aja siltä hiukset. Ei tämä asiaa auta, mutta tässäkin päähenkilö voi itkeä.
15) Koska elokuva on eurooppalainen, siinä on pakko olla tissit. Vaikka koko aikana naisia olisi kuvassa noin minuutin ajan.
16) Nosta Lars-niminen sika tärkeään rooliin.