Lady Rosetta

Keskimyöhäinen. Toistaiseksi viljelty ainoastaan perunalastujen tuotantoon. Täyteläisen pyöreä ja punakuorinen. Malto jauhoinen, muttei pahasti rikkikiehuva. Vaatii kunnollisen 3 - 4 viikon valoidätyksen. Altis lehtirutolle. Seittipeittaus tarpeen.

keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Olen ajoittain hieman pihalla.

Viime viikon maanantaina kävelin Koskikeskuksessa suoraan päin sokeaa miestä. "Kattosit vähän etees!" Kyllähän sokeidenkin pitäisi muuttua näkeviksi sellaisina päivinä, kun olen itse huonolla tuulella. Hävetti.

Lauantaiaamuna, kun kävin kaupassa vielä enemmän kuin aavistuksen päihtyneenä, törmäsin saksanopettajaani jossain jugurttihyllyjen paikkeilla. "Guten Morgen!" "Öh... Morgen?" Siinäpä sitten kelailin hetkisen, että kuka ihme puhuis mulle saksaa siihen aikaan aamusta. "Joulupukki! Niinpä tietysti. Joulupukkihan se oli!" Joulupukki?! Mistä ihmeestä se tuli päähän? Voisiko taipumus yhdistää saksalaiset Joulupukkiin johtua rovaniemeläisyydestä?

Ja lisää baarikierrosta. (Miten näitä näin kertyy?)

Ilves Bar & Night

Perjantai oli ensimmäinen kertani Ilveksessä ikinä. Ei se nyt niin kauheaa ollut, kun oli tarpeeksi (=ihan vitun) kännissä. Paitsi että... Tupakkakopit on saatanan keksintö baareissa. Niihin ei voi mennä yksin, tai tulee välittömästi joku yrittämään vääntää keskustelua. Joka kulki joka kerta samalla tavalla. "Onksulla tulta?" "Joo." "Kiitos." "Ole hyvä." "Nää on kyllä perseestä nää kopit." "Juuh." "Huono ilma." "Samanlainen kuin junien tupakkakopeissa." "Mutta on tää varmaan henkilökunnan kannalta hyvä." "Niinh." "Käyksä täällä usein?" "En." "Mikset?" "Ei oo tullut käytyä." "Ootko sä vasta muuttanut Tampereelle sitten?" "En." "Ai." Tässä vaiheessa onneksi joku iso ja pelottava miesseuralaiseni saapui paikalle ja pelkällä tuijotuksella karkoitti yrittäjät.

Ei muuten kannata laihtua. Mitä kevyempi on, sitä lyhyemmät miehet tulevat iskemään. Tietysti jos tykkää 160-senttisistä tapeista, niin mikäs siinä, mutta minuun ne eivät oikein vetoa. Ja naiset ovat edelleen rasittavia selän takana supisijoita. Ensin sihistään pöydässä koko ilta keskenään ja katsellaan arvioivasti ja sitten juuri, kun ovat poistumassa paikalta, esitetään kysymys "Syötkö sä niinku koskaan mitään?" Mitä tuohonkin sitten vastaat? "Kai sitä nyt kuolis, jos ei söis."? "Tämän päivän ruokalistaani kuuluivat mm. seuraavat tuotteet..."? Vai pitäiskö vaan ottaa vastaavien tilanteiden varalle joku suklaalevy baariin mukaan ja mussuttaa sitä mielenosoituksellisesti joka välissä? En tajua. Mitä ihmettä edes tekee tiedolla, että syökö ihminen, jonka nimeäkään ei ole kuullut, koskaan mitään?