Kokeillaanpas herättää tätä henkiin. Voi tosin olla, että seuraavaan postaukseen on taas noin kolme kuukautta. Saa nyt nähdä.

Neljän tunnin yöunien ja kolmen minuutin ankaran punnitsemisen jälkeen päädyin lopputulokseen, että vitunko väliä, jos a) tuntemattomat ohikulkijat tietävät minusta huomattavasti enemmän kuin uskoisinkaan b) herra H tai joku muu ei arvosta sitä, että henkilökohtaisia asioita repostellaan yksisilmäisesti ja julkisesti. Saapahan ainakin jotain ihan oikeaa riidanaihetta, eikä tarttis aina siitä siivouksesta.

Noin vuosi sitten pääni sanoi naps ja rupesi jauhamaan pelkkiä negatiivisia asioita. Tästä seurauksena kökötin noin kymmenen kuukautta neljän seinän sisällä (no en ihan kirjaimellisesti, vaikkei se välillä kaukanakaan siitä ollut), kunnes yllätyksekseni (ja varmaan monen muunkin yllätykseksi) harjoitin alkusyksystä keskimääräistä rajumpaa itsensä niskastariepottelua ja rupesin sekä opiskelemaan että tekemään jonkinsorttisia töitä.

Valitettava fakta on kyllä se, että sosiaaliset suhteet tuppaavat kärsimään aika rankasti, jos ei koskaan halua tavata ketään, joten jutut liikkuvat tällä hetkellä tasolla koulu-koulu-koulumatka-koulu. Toinen vaihtoehto olisi jaaritella loputtomiin rakkaasta ystävästäni syömishäiriöstä, jonka kaivoin ei-tarpeeksi-pitkästä aikaa naftaliinista, mutta käy itsellekin aika puisevaksi, jos pitää joka päivä kirjoittaa olevansa läski. Tosin tuskin siltäkään kokonaan välttyy.

Vuoden aikana ehtii hukata ja löytää itsensä uskomattoman monta kertaa. Juuri nyt olen ehkä enemmän siinä löytämisvaiheessa, tosin en edelleenkään erityisemmin pidä siitä etsintöjeni tuloksesta. Vaan minkäs teet, kun aina herää samana örvöttinä, vaikka kuinka olisi edellisenä iltana käynyt sulkemassa sen tyypin roskalaatikkon ja heittänyt perään bensaa ja palavan tulitikun.

Että sellasta. Onko noloa käydä valittamassa luennoitsijalle, että tahtoisi saada tentistä vitosen eikä nelosta, jos on jonkinsorttinen epäilys, että arvostelussa saattaisi olla jotain pielessä? Ja jos ei olekaan, vaan on vain itse ollut käsittämätön tunari, kehtaako enää koskaan kulkea kadulla muuten kuin pussi päässä? Miksi tämä olisi ihan eri asia, jos kyse olisi hylätyn ja ykkösen rajasta? Epäreilua.