Kävin eilen antamassa ääneni ennakkoon. Olen siis poliittisesti aktiivinen nuori. Tosin ehkä merkittävämpi panos taisi olla lyijykynän lainaaminen nuorelle herrasmiehelle, joka välttämättä halusi kirjoittaa Niinistön vaalimainokseen "NÄÄTÄ". Vaikka teksti näkyi hädin tuskin suurennuslasilla 20 sentin päähän, mainos oli vaihdettu puhtaaseen parissa päivässä. Kiusa se on pienikin kiusa. Kuka noita muuten tarkistelee?

Mielestäni vaalijärjestelmää pitäisi muuttaa siten, ettei ehdokkaiden numeroita enää arvottaisi, vaan ne määritettäisiin jonkin ominaisuuden mukaan. Jos esimerkiksi sattuu olemaan mistään mitään tietämätön henkilö, ja päättää äänestää numeroa seitsemän, koska seiska on niin kiva numero, äänihän saattaa mennä ihan kenelle tahansa.

Sen sijaan jos ehdokkaat järjestettäisiin jollain nerokkaalla tavalla, tämä numero seitsemän voisi tarkoittaa, että ehdokkaan lempiväri on punainen, hän on melko paljon enemmän kissa- kuin koiraihminen, ehdokas on huomattavasti naisellisempi kuin numero viisi tai että ehdokas on harrastanut enemmän seksiä Tanja Karpelan kanssa kuin pienemmillä numeroilla olevat. Näin voisi siis hyvällä omallatunnolla äänestää ehdokasta numero kolme jokaisissa vaaleissa, koska tietäisi varmaksi, että ainakin jokin ominaisuus siinä on mieluinen.

Juuri ennen tätä ideaani olin keuhkonnut siitä, miten äänestämään päästetään ihmisiä, joiden poliittinen tietämys on luokkaa "Halonen on nainen, Niinistö on kai kokoomuksesta ja Vanhanen vissiin oli joskus pääministeri tai jotain, luulisin. Onko siellä jotain muitakin ehdokkaita?" Tämän takia ikäraja pitäisi korvata jollain kypsyystestillä, jossa joutuu muutamalla lauseella kuvailemaan jokaista ehdokasta, ja lisäksi todistamaan, että tietää edes jotain siitä tehtävästä, johon on henkilöä äänestämässä.

Joudun kuitenkin ehkä ottamaan sanani takaisin, koska huomasin itse kirjaston ovella ihmetteleväni, että ketähän tässä nyt sitten äänestäisi. Meni sitten ihan fiilispohjalta. Mutta kyllä minä olisin oikeasti tiennyt jotain!

Lisää henkilökohtaisuutta ja kunnollista lobbausmeininkiä vaaleihin saataisiin ns. kimppa- tai perheäänillä. Jos esim. onnistuisi suostuttelemaan puolisonsa äänestämään samaa ehdokasta, saisi vielä perhekohtaisen bonus-äänen, josta voidaan sitten tapella illalla kotona. Kymmenen hengen porukka voisi äänestää 15 äänellä. Esimerkiksi kunnallisvaaleissa, joissa melkein kaikkien tutuntutuntuttuja on ehdokkaana, lahjominen voisi saada aivan uusia mittasuhteita. Ilmaisen viinan vaalibileitä kannatetaan aina.