Muutan taas. Tällä kertaa jopa huomattavasti pitemmän matkan kuin viereiseen taloon - keskustaan asti. Saa nähdä tuleeko Hervantaa ikävä.

Vannoutuneena lähiöasukkina tuntuu omituiselta ajatella, että melkein minkä tahansa tarvitsemansa löytää kolmen korttelin säteeltä. Tai että naapureina saattaa olla muitakin kuin opiskelijoita ja juoppoja. Tai että matkustan päivittäin (=ehkä kerran viikossa) bussilla väärään suuntaan.

Eikä tarvitse enää koskaan seistä aamuyöstä taksijonossa palelemassa, ellei jostain syystä välttämättä halua jatkoille Hervantaan. Voi kuinka elämä tuleekaan olemaan huoletonta!

Oikeasti kyllä pelottaa ihan saatanasti, että mikähän tällä kertaa menee pieleen. Asumisjärjestelyilläni kun on ollut taipumusta olla varsin lyhytaikaisia.

Sitä paitsi pitää nähdä hirveä vaiva, kun etsii uuden kaupan, uuden sunnuntaisin aukinaisen kaupan, uuden lähibaarin, uuden kebab-paikan. Lisäksi pitää selvittää optimaalinen bussiinlähtöaika, miettiä keille kaikille viitsii edes ilmoittaa muuttaneensa, järjestää tuparit, löytää reitit uudessa asunnossa niin, ettei tarvitse miettiä, missä mikäkin on... Jos sittenkin jäisi tähän?

Joku saisi kyllä käydä räjäyttämässä erään keskikokoisen tavaratalon siitä viiden metrin päästä keittiön ikkunasta.