Miksi helvetissä herään joka aamu puoli kuudelta murehtimaan kaikenlaisia asioita? Joinakin aamuina se on sellainen hetkellinen havahtuminen ("Mä en selviä tästä."), toisina jään lopullisesti hereille erittelemään mahdollisia ongelmia ("Eihän mun rahat riitä edes laskujen maksuun." "Entä jos olen flunssassa ensi viikon." "Erokin pitäis hoitaa." "Jos tää päänsärky ei menekään ikinä enää pois.") Hämmentävää, kuinka pessimistinen ihminen voikaan tähän aikaan olla.