Blogihiljaisuus. Niin siinä käy, kun ei unettomina öinä ole oman koneen lähettyvillä.

Onhan tässä ollut kaikenlaista. Yritän opiskella. Yksittäiset jutut menettelevät, mutta noin yleisellä tasolla ei kiinnosta. Opin, tai lähinnä sain muistutuksen, siitä, että nuorten miestenkin kanssa kannattaa olla varovainen. Olen mustelmoittanut polveni sadalla eri tavalla. Olen todennut, että pihan kiipeilyteline on ihanteellinen paikka maata pitkäksi venyneen illan jälkeisenä aamuna auringon noustessa (ja siitä saa paheksuvia katseita). Olen hävinnyt taistelun kärpäsille soluhuoneeni herruudesta. Mikä ihme niitä tänne vetää? Ei, se en voi olla minä. Olen pomppinut päättömästi tanssimatolla varmaan kymmeniä tunteja, juurikaan edistymättä. Siinäpä tärkeimmät.

Viimeisen noin viikon aikana herra A on pyörinyt päässä luvattoman paljon. Tuntuu omituiselta sen kolmen kuukauden jälkeen, joina en oikeastaan ajatellut koko asiaa. Ihan niin kuin joku ulkopuolinen syöttäisi minun päähäni jonkun toisen muistoja. Olisin halunnut säilyttää joitakin niistä koskemattomana, ettei koko seurusteluaika tuntuisi hukkaanheitetyltä, mutta nyt ne sekoittuvat kiukkuun setvimättömistä käytännön asioista. Nooh, oma vikansa, jos en muistele hyvällä.