Lady Rosetta

Keskimyöhäinen. Toistaiseksi viljelty ainoastaan perunalastujen tuotantoon. Täyteläisen pyöreä ja punakuorinen. Malto jauhoinen, muttei pahasti rikkikiehuva. Vaatii kunnollisen 3 - 4 viikon valoidätyksen. Altis lehtirutolle. Seittipeittaus tarpeen.

keskiviikkona, marraskuuta 23, 2005

Koskapa pelkässä yhteenmuuttamisessa ei ollut minulle tarpeeksi draamaa, päätin pitää vähintään kevään mittaisen tauon "opiskelussa" ja hankkia töitä. Ainoastaan jälkimmäisen kohdan toteuttaminen ontuu vielä.

Hyvä työnantaja, jos satut lukemaan tämän, ota minut töihin.

Olen oikeasti jopa melko ahkera, tai ainakin riittävän velvollisuudentuntoinen vaikuttaakseni ahkeralta. Työkokemukseni on olematon - osaan tosin kitkeä varsin loistavasti, mutta siitä ei taida olla näin talvisaikaan mitään hyötyä. Lisäksi olen tehnyt kaikenlaisia pikkuhommia siellä ja täällä, mutten tietenkään tyhmyyksissäni ole hankkinut työtodistuksia.

Olen suorittanut peruskoulun ja lukion hyvällä menestyksellä. Tästä voi päätellä, että osaan lukea, laskea peruslaskutoimituksia ja opetella asioita ulkoa suuremmin kyseenalaistamatta mitään. Lisäksi olen käynyt talouskoulun, joten ompeleminen, ruuanlaitto ja siivouskin sujuvat. Tosin tästäkään minulla ei ole todistusta, mutta jos ette usko, niin luultavasti sellaisen saan jostain.

Lisäksi olen opiskellut noin puolitoista vuotta sähkötekniikkaa, mutta en koe osaavani oikeastaan yhtään mitään. P=UI ja U=RI, kai tälläkin tiedolla jotain tekee?

Osaan lukea, kirjoittaa ja kuunnella vähintään välttävästi kuutta vierasta kieltä. Puhuminen tosin tökkii, mutta hiljaisen ääneni ansioista sitä ei kukaan kuitenkaan kuule. Osaan käyttää tietokonetta ja kirjoittaa nopeasti. Teoriassa osaan myös ohjelmoida jonkin verran, mutta taidoissa on kevyehköä ruostetta. Kai se rapsuttamalla lähtisi.

En ole erityisen asiakaspalveluhenkinen. En kyllä myöskään varsinaisesti epäkohteliaskaan, mutta aavistuksen liian ujo ja varautunut ollakseni "Vuoden myyntitykki" tai mitään vastaavaa. Paitsi ehkä ollessani humalassa, mikä ei kuitenkaan liene suotavaa työpaikalla. Puhelimessa en puhu kuin äärimmäisessä hätätilanteessa.

Kaikesta huolimatta sopivaan tehtävään laitettuna voisin olla ihan kelvollinen työntekijä.

Tiedän mitä perna tekee.

Kunnioittavin terveisin, Lady Rosetta

sunnuntaina, marraskuuta 20, 2005

Muutan taas. Tällä kertaa jopa huomattavasti pitemmän matkan kuin viereiseen taloon - keskustaan asti. Saa nähdä tuleeko Hervantaa ikävä.

Vannoutuneena lähiöasukkina tuntuu omituiselta ajatella, että melkein minkä tahansa tarvitsemansa löytää kolmen korttelin säteeltä. Tai että naapureina saattaa olla muitakin kuin opiskelijoita ja juoppoja. Tai että matkustan päivittäin (=ehkä kerran viikossa) bussilla väärään suuntaan.

Eikä tarvitse enää koskaan seistä aamuyöstä taksijonossa palelemassa, ellei jostain syystä välttämättä halua jatkoille Hervantaan. Voi kuinka elämä tuleekaan olemaan huoletonta!

Oikeasti kyllä pelottaa ihan saatanasti, että mikähän tällä kertaa menee pieleen. Asumisjärjestelyilläni kun on ollut taipumusta olla varsin lyhytaikaisia.

Sitä paitsi pitää nähdä hirveä vaiva, kun etsii uuden kaupan, uuden sunnuntaisin aukinaisen kaupan, uuden lähibaarin, uuden kebab-paikan. Lisäksi pitää selvittää optimaalinen bussiinlähtöaika, miettiä keille kaikille viitsii edes ilmoittaa muuttaneensa, järjestää tuparit, löytää reitit uudessa asunnossa niin, ettei tarvitse miettiä, missä mikäkin on... Jos sittenkin jäisi tähän?

Joku saisi kyllä käydä räjäyttämässä erään keskikokoisen tavaratalon siitä viiden metrin päästä keittiön ikkunasta.

perjantaina, marraskuuta 11, 2005

Jotkut naiset näyttävät vaaleahiuksisina hyvältä, toiset teennäisiltä kanoilta, ja kolmannet avaruusolioilta. Voi varmaan arvata, mihin ryhmään minä kuulun. Onneksi tämä on vain väliaikainen tila.

Jos tentti menee huonosti, voiko siitä syyttää sitä, että on lukiessaan ollut blondi?

sunnuntaina, marraskuuta 06, 2005

Miksei mielenterveyshäiriöitä voi käyttää tekosyinä samaan tapaan kuin vaikkapa flunssaa tai vatsakipua?

"Sori, mutta perutaan tää tämänpäiväinen, kun mulla on vähän masennusta, enkä pääse sängystä ylös viikkoihin. Katotaan sitten keväällä uudestaan."

"Joo, kyllä mä muuten voisin tulla kauppaan, mutta pelkään hysteerisesti liukuovia, niin ei oikein käy."

"Anteeksi, unohdin kokonaan syntymäpäiväsi, koska jahtasin huoneessani ollutta nelimetristä muurahaista. Lisäksi Ne seuraavat jokaista liikettäni."

"Kiitos kutsusta, mutta en voi tulla kanssasi ravintolaan, koska omistan elämäni pakonomaiselle laihduttamiselle. Mennäänkö sen sijaan juoksemaan maraton?"

"Jos jätettäis tää shoppailukierros väliin tällä kertaa. Olen aavistuksen maaninen ja tuhlaisin 3000 euroa huvittavan näköisiin hattuihin. Ilmoittelen sitten, kun masentaa taas."

Enpä ole kuullut/käyttänyt mitään edellisistä koskaan.