En saa nukuttua kunnolla. En ole saanut pitkään aikaan. Oikeastaan kyse ei ole edes varsinaisesta unettomuudesta, luultavasti nukahtaisin saman tien, kun suuntaisin sänkyyn, mutta en vain osaa mennä nukkumaan.

Tilanne vituttaa minua, koska minut on opetettu ajattelemaan, että väsyneenä ei voi tehdä mitään kunnolla, ja että väsymys seuraa siitä, ettei nuku tarpeeksi.

En usko enää, että kumpikaan väite pitäisi paikkaansa. Silti en tee mitään, koska joudun paniikkiin miettiessäni, että kahden tunnin yöunien jälkeen pitäisi mennä tenttiin tai luennolle tai pestä pyykkiä tai siivota tai käydä kaupassa.

Seurauksena edellisestä en tee päivisin mitään, minkä vuoksi minua väsyttää entistä vähemmän.

Eikä yöllä voi edes tehdä mitään muuta kuin käyttää päihteitä tai nussia vääriä ihmisiä. Molemmista seuraa lisää unettomuutta.

Rakas Nukkumatti, haista vittu. T: Lady Rosetta

Uusi asunto alkaa tuntua lähes kotoisalta. Vielä kun jaksaisi tehdä muuton loppuun jonakin kauniina päivänä. Kuu on iso punainen pallo ja parvekkeen alta menee poliisiauto melkein joka yö.

Minulla pettäjän, lähtijän ja luovuttajan ominaisuudessa ei kai olisi paljoakaan varaa valittaa tilanteesta. Silti olisi kiva, jos joku välillä kysyisi, miltä minusta nyt tuntuu, eikä aina vain sitä, miten herra A muuttoni otti. Varmasti tämä on minulle helpompaa ja vaikka mitä, mutta...

Minäkin tunnen itseni petetyksi. Sen seurassa huomaan jatkuvasti kyseleväni äänettömästi: "Miksi et tehnyt minua onnelliseksi, vaikka lupasit? Mikset enää saanut minua rakastumaan joka päivä uudelleen niin, ettei millään muulla ole väliä? Miksi muutit minut ihmiseksi, joka en halua olla? Miksi et tehnyt asunnostamme Kotia, vaan vain välivaraston kahdelle onnettomalle? Miksi et pitänyt minusta tarpeeksi huolta? Miksi annoit minun hukata naurun? Miksi et saanut minua koskaan hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen? Miksi löit juuri kun olin päättänyt luottaa sinuun enemmän kuin keneenkään muuhun koskaan? Miksi osoittauduit inhimilliseksi olennoksi, jolla on omat vikansa? Miksi et lukenut ajatuksiani? Miksi annoit minun tuntea, etten pysty tekemään sinua onnelliseksi? Miksi miksi miksi me ei voitu olla onnellisia?"

Ehkä yhdeltä ihmiseltä ei voi odottaa ihmettä, jos itse on vastentahtoinen ja peloissaan. Minun olisi pitänyt unohtaa enemmän ja yrittää paljon lisää.

Kävin katsomassa uutta asuntoani. Ikkuna olikin toiseen suuntaan kuin pelkäsin ja voin koska tahansa nähdä Hervannasta pois. Tuntuu jotenkin rikolliselta tuoda romunsa pilaamaan sitä tyhjyyttä, joka huoneessa leijui.

Kämppiksellä oli vaaleanpunaisia alusvaatteita ja seinillä tyttötavaraa. Pelottaa vähän.

Humalassa nukkuminen on ikävää. Ainakin, kun saa pakkomielteen, että voi herätä vain jos havahtuu tasatunnin kohdalla. Olin jo kauhuissani, että joudun nukkumaan ainakin 60 tuntia ennen kuin pääsisin vessaan, juomaan ja syömään.

Kävin maanantaina Turussa. Yhdeksän tunnin oleskelun jälkeen muodostin mm. lauseen "Se, ketä ei paljoa tuuletellut, oli nimeltään Hubbe." Muuten ihan kiva kaupunki.