Olisikohan aivan liikaa vaadittu, jos saisin päivän tai pari elämääni, jolloin en sähläisi mitään? Sunnuntaina hajotin puuterin tiputtamalla sen laukusta rappukäytävään, maanantaina menin tenttiin ilman laskinta ("Joo siis kyllähän mä lasken nää logaritmit määritelmän perusteella päässäni, mutta kun...") ja eilen huokaisin helpotuksesta, kun luulin onnistuneeni olemaan päivän sotkematta tai rikkomatta mitään...vain hetkeä ennen kuin kaadoin merkittäviä määriä kolajuomaa pitkin herra A:n tietokonetta. Mitähän tänään? Ainiin. Pasta taitaa just kiehua yli pitkin hellaa. Juuri näin.
Previous Posts
- Meemeillään sitten perkele.Kymmenen vuotta sitten....
- Naisen aivot eivät sovellu ohjelmointiin.Tai sitte...
- Herkistelykrapula on yksi maailman tuskallisimmist...
- Ei pitäisi koskaan käydä missään. Päivä poissa ja ...
- Joku perkeleellinen olento on ilmeisesti käynyt hi...
- Näitä aamuja. Heräsin liian myöhään, että olisin v...
- Kuten ehkä nokkelimmat ovatkin jo arvanneet, viime...
- Nyt se sitten taas iski. Asunnossa kaikki muistu...
- Näin unta, että minusta oli tavattoman ruma kuva b...
- Pitäisi ilmeisesti kohtapuoliin laskeutua tästä "E...
2 Comments:
At maaliskuuta 09, 2005 9:14 ip.,
Anonyymi said…
Osta irtopuuteria, ei hajoa.
Terveisin,
Se joka halusi kuukausi pari sitten jakaa tuskan lyhytjalkaisen elämästä.
At maaliskuuta 19, 2005 10:53 ip.,
Anonyymi said…
Ei se ole kivaa. Se on... irtonaista.
Lähetä kommentti
<< Home