Näitä aamuja. Heräsin liian myöhään, että olisin voinut rauhassa kertailla (=etsiä paniikinomaisesti hukassa olevia muistiinpanoja) matikan välikokeeseen. Unenpöpperössä suunnistin suihkuun ja unohdin, ettei tarkoituksena todellakaan ollut kastella hiuksia, koska muutenkin oli tulenpalava kiire. Kiroilin hetken mielessäni, ja kävin napsauttamassa vedenkeittimen päälle. Sorkin piilolinssejä silmiini noin kymmenen minuuttia, vaikka yleensä tähän toimenpiteeseen varattava aika on laskettavissa sekunneissa.

Hukkasin kolme sukkaa pyöriessäni hädissäni ympyrää. Havaitsin, että vedenkeittimeen olisi kannattanut laittaa pari pisaraa vettäkin, jos kerran aamuteetä olisin halunnut. Epätoivoissani yritin juoda kaapissa olevaa pihkanmakuista kolaa (Onko sitä reseptiä muutettu vai onko tuossa oikeasti jotain vikaa?). Sohin meikit pitkin naamaa, ja revin puolet muutenkin harvoista hiuksista irti, koska ei siihen märkään takkuun mikään harja pystynyt. En löytänyt kynää, enkä opiskelijakorttia. Herätin herra A:n ja vajosin viereen sopertelemaan jotain "Emmä tästä olis yhtään pistettä saanutkaan, kun mulla on märät hiukset. En nouse enää ikinä. Yhyy."

Tunteja myöhemmin heräsin siihen, että naapurissa huudatettiin poraa ja ulkona oli joku kummallinen valoilmiö.

On se muuten ihmeellistä, miten tässä vaiheessa päivää nuo vastoinkäymiset eivät enää tunnukaan niin ylitsepääsemättömiltä.