Ostin marraskuussa takin. Toisin sanoen ison, paksun, kelsiturkin, jossa ei palele, vaikka sen alla olisi alastomana neljänkymmenen asteen pakkasessa. Ostin myös talvisaappaat. Sellaiset vuorelliset, joissa varpaat eivät jäädy ja putoa pois, ja joilla voi ylittää isommankin lumipenkan niin, ettei kenkiä tarvitse kuivatella seuraavaa viikkoa. Olin riemuissani siitä, että tällä kertaa minä päihittäisin talven vaatetuksellani pistein 10-3. (Ei, pipoa en ole suostunut hankkimaan ja käsineiden kanssakin on vähän niin ja näin.)

Mutta ei, herra Sääherralla oli jälleen muutama ässä hihassaan. "Hahaa! Toi osti talvivaatteet! Idiootti. Luulee että olisin noin helppo. Pistetäänpä vesisadetta kesäkuuhun asti!" Nyt sitten tunnen itseni typeräksi hikoillessani nelikiloisen lampaan alla ja liukastelen jalkani piloille kymmenen sentin koroissa.

Onneksi muillakin on samanlaisia niiku ongelmii. Jospa minä en olekaan yksin syyllinen vallitsevaan säätilaan.