Viimeinen joulutilitys, toivottavasti.

Lopultakin Tampereella. Ihan yksin. Kukaan ei häärää ympärillä käskemässä tekemään milloin mitäkin. Eikä kukaan tarjoa aivan tolkuttomasti suklaata, josta tulee paha olo ja maha kipeäksi.

Paitsi että nyt olisin valtavan seurallisella tuulella ja tahtoisin kännitilittää jollekin siitä, kuinka joulu on ihan perseestä (ihan niin kuin en olisi käynyt puolen tunnin välein irkissä tiedottamassa siitä, mistä kaikesta jouluisesta olen joutunut kärsimään). Huomenna voisikin sitten lähteä johonkin. Ihan mihin vaan. Tai sitten ei.

Hieno asia aikuistumisessa on se, ettei enää pakoteta syömään porkkana- ja lanttulaatikkoa, jos ei itse aivan välttämättä halua. "Maista nyt ihan vähän, se on hyvää, pitää syödä." Jostain syystä nekin maistuivat jo paljon paremmilta kuin vaikkapa viisi joulua sitten.

Itse asiassa oli kuitenkin ihan kivaa ja lähes rentouttavaa. Mitä ihmettä minä nyt sitten teen, kun ei ole moneen päivään mitään pakollista?

Ensi jouluksi on kuitenkin pakko keksiä jotain muuta. Jos vaikka lähtisi etelään eläkeläisten seuraksi.

Lisäksi huolehdin taas, ettei anopille jää liian hyvää kuvaa minusta. Vaikka sata kertaa olenkin yrittänyt painaa mieleeni, että makuuhuoneeseen katsotaan itse ennen kuin sinne päästetään vieraita ihmettelemään verhoja, jätin jälleen noudattamatta tätä tärkeää elämänohjetta. Luonnollisestikin olin lähtökiireissäni levittänyt sängylle pornoalusvaatteeni ja kuukautissuojani, joiden seassa lojui tyhjiä lonkeropulloja. Voi helvetti.