Olen sairastunut johonkin unitautiin, joka vetää sängynpohjalle 20 tunniksi vuorokaudesta. Tentit lipuvat ohi yksi kerrallaan ja jään jumiin eteiseen milloin mistäkin syystä. Ehkä keväällä sitten. Tai ensi vuonna. Tai joskus. Enkä osaa myöntää edes itselleni, että jotain voisi ihan oikeastikin olla vialla.
Previous Posts
- Viimeinen fysiikan töiden selostus kirjoitettuna. ...
- Vituttaa. Sillä tavalla rehellisesti ja lujaa, ett...
- Inhottavaa, kun juuri niinä aamuina, joina on suun...
- Tapsantori pääsi pois mustalta listalta. (Minne se...
- Voisin muuttaa tämän parvekeblogiksi. Tulevaisuude...
- Hyvä Jumala. Pyydän sinulta harvoin mitään, mutta ...
- Menetin dokumentin lestadiolaisista. Miksei kukaan...
- Jostain kumman syystä ihmiset, jotka alkavat puhua...
- Oletteko koskaan seisoskelleet kaikessa rauhassa p...
- Keksin mahdollisesti toimivan fuusioreaktorin. Kos...
1 Comments:
At joulukuuta 17, 2004 7:23 ip.,
Marimba said…
Ev viitti eres kertoo, kuin kauvan oon tehny kraduu. Silti yritän joka päivä uurestaan, jos vaikka tänään syntys paremmalla menestyksellä. Ei se auta kun ajatella, että kyä se siittä. Suatta sitä jää ehtooseen asti murehtiin aamusella kaatunutta maitoo. Että semppii sullekki vaa.
Lähetä kommentti
<< Home