Pulkkamäki ei ole aikuisen ihmisen hommaa. Vartalo täynnä pikkumustelmia ja alaselkä niin kipeä, että luentojooga meinaa käydä mahdottomaksi. Kivaa se silti on. Ensi kerraksi ostan liukurin.

Mikähän siinä on, etten yksinkertaisesti osaa istua sillä tavalla suorassa ja jalat maassa, kuten useimmat ihmiset näyttävät osaavan? Koneella istun jotenkin polvet suussa ja luennoilla vääntäydyn vähintään risti-istuntaan, ellen sitten yritä seisoa päälläni tai jotakin vastaavaa. Toisaalta hyvä puoli tässä on se, että pystyn löytämään hyvän nukkuma-asennonkin melkein missä tahansa, eikä lentokoneessa jalat turpoa niin pahasti, kuin istuessa normaalisti.

Mistä tulikin mieleen, että huomenna pitäisi lähteä Lontooseen, enkä ole sisäistänyt koko asiaa. Jos nyt edes muistaisi pyykkiä pestä ennen lähtöä.