Koska olen lukenut kemiaa päiväkaupalla, ja olen hereillä ennen yhdeksää sunnuntaiaamuna ilman krapulaa, ja koska olen ollut muutenkin niin hyveellinen, että sädekehä alkaa puristaa päätä, päätin muuttaa blogini ainakin päiväksi miehen ja naisen syvintä olemusta koskevaksi jaaritukseksi ja sortua blogienväliseen kommentointiin.

Avionrikkoja haikailee neljän vaimon haaremia miehille Suomeenkin. Voitaisiinko sopia, että myös lapsettomat naiset saisivat pitää neljää miestä, koska eivät voi kokea äitiyden tuottamaa suunnatonta tyydytystä? Minä ainakin keksisin äkkiä käyttöä useammallekin miehelle. Ainoan ongelman muodostaa miesten korkea käsitys itsestään ja omistushaluisuus, joka estää tehokkaasti haaremin harmonisen yhteiselon. Olisiko vaihtosuhde lapsen ja miehien välillä nimenomaan tämä neljä? Vai korvaisiko lapsi viisikin miestä, koska useilla naisilla on kuitenkin sekä lapsi(a) että mies? Enpä tiedä.

Birdy kirjoittaa henkisistä haaremeista. Tässä vaiheessa minun varmaan pitäisi tuntea omatunnon syyttävä ääni, mutta taidan vaientaa sen arveluttavan laadukkailla perusteluillani. Minulla on paljon miespuolisia kavereita. Tämä ei varmastikaan tule yllätyksenä, kun ottaa huomioon opiskelupaikkani ja kiinnostuksenkohteeni.

Myönnän jopa tuntevani satunnaisesti kevyttä mustasukkaisuutta, jos joukkoon saapuu "irtonainen". Siis joku sellainen, joka ei ole kavereideni seurustelukumppani tai muuten itsestäänselvä vierailija. Mutta siitä huolimatta en usko, että useimmissa tapauksissa kaveruus perustuu seksinodotukseen kummankaan puolelta. (Ne, joiden kohdalla asianlaita on näin, ja jotka tämän sattuvat lukemaan, ottakoon välittömästi yhteyttä tämän blogin toimitukseen, niin voin pitää Puheen.) Välillä, hyvin harvoin, mutta aina joskus kuitenkin syntyy kaikenlaista viritystä, eikä sille oikeastaan mitään voi. Ihmiset nyt vaan sattuvat olemaan sellaisia. Ja tottakai jokainen haluaa ja tarvitsee huomiota. Onko se nyt niin paha juttu? Ja tarvitseeko jokainen ihmissuhde analysoida puhki? Enpä tiedä.