Joku perkeleellinen olento on ilmeisesti käynyt hieromassa valmiiksikin kipeää niskaani katujyrällä yön aikana. Ihastuttava tunne. Tekisi mieli ulvoa.

Ulkona paistaa vieläkin aurinko. Vielä yksikin päivä, niin tapahtuu vakava kevätsekoaminen, joka sisältää pakkomielteistä siivoamista, liian vähissä vaatteissa juoksentelua ja lopulta sairastumisen keuhkokuumeeseen, ylirasitukseen ja kirkkaan valon aiheuttamaan silmävammaan. Onneksi umpikohmeiset sormet muistuttavat vielä, missä kohdassa vuotta ollaan menossa.

Lauantaiksi sitten onkin pääkaupunkiseudulle luvassa räntäsadetta, koska olen suuntaamassa Korkeasaareen ulkoilmailemaan. Ihan oikein teille.

Voisi mennä parvekkeelle nauttimaan auringosta ja rauhasta hetkeksi. Tällaisina päivinä on helppo muistaa, miksi aloitin tupakoinnin aikoinaan.