Bloggaaminen jää, kun on ihmisiä, joille kertoilla asioita.

Edellisen jälkeen tapahtunutta:

Tajusin vihdoinkin, että kemian kirjassa oleva He-atomi on tosiaankin helium, eikä sillä ole mitään tekemistä englannin kielen hän-sanojen kanssa. Olin jo kirjoittamassa katkeraa valituskirjetta sukupuolisyrjinnästä.

Loistin kaupassa kielitaidollani. En joutunut miettimään kuin pari minuuttia, että keksin, mitä "musta" on englanniksi.

Kävin fysiikan välikokeessa toteamassa, etten pysty vitutukseltani edes lukemaan tehtäviä. Värittelin sitten ruutuja paperista puolen tunnin ajan.

Join tolkuttomat pikakännit, suutuin itselleni ja eksyin Hervannan metsiin.

Pelasin Riskiä ja sain lopultakin läpi vaatimani sääntömuutokset: "Tapahtui pelissä mitä tahansa, minä olen voittaja." ja "Jos tapat minut, pelataan koko yö Trivial Pursuitia."

Kävin katsomassa Finding Neverlandin ja itkin siinä kohdassa, missä ilmeisesti pitikin. Syytän tästä toisen päivän krapulaa.

Kävin kaupungissa pyöriskelemässä enkä onnistunut edelleenkään ostamaan juurikaan mitään tarpeellista, mutta väänsin nilkkani niin, että ensi viikosta tulee tuskallinen.

Huijasin ja katsoin pari jaksoa Gilmoren tyttöjä etukäteen, koska olen Madeiralla, kun ne tulevat televisiosta. (Tämä alkaa olla jo sairasta?)

Olen ollut kaikilla fysiikan aamuluennoilla tällä viikolla. (Tämä se vasta onkin sairasta.)

Aivoni on vaihdettu pumpuliin. Yrittäkää ymmärtää.