Pääsiäisen kunniaksi käväisin Madeiralla äitini kanssa. Lähtöpäivän aamuna havaitsin kurkkuni turvonneen likimain umpeen ja lentokoneessa nousikin kuume. Loistava ajoitus. Seuraavat selkeät mielikuvat ovat kolmea päivää myöhemmin, kun muistelin nähneeni läheisen ruokakaupan joskus jossain aikaisemminkin. Voisinko joskus päästä etelään lomailemaan niin, ettei tuliaisena olisi hiertymä kuumemittarista kainalossa, yskimisestä revähtäneet kylkivälilihakset ja aivan käsittämättömällä tavalla betonipylväiksi muuttuneet pohkeet? Pakkoko sitä on vielä ensimmäisenä tervehtymispäivänä on lähteä harrastamaan jotain vuorikiipeilyä?

Kaikesta huolimatta matka oli nautittava ja onnistuin jopa polttamaan itseni kaikilla niillä kolmella kerralla, kun poistuin hotellihuoneesta. Halutaan palvelukseen tummempi iho. Ja tiedoksi epäilijöille: Mä olen ruskettunut ihan oikeasti! Ja ne ei ole pisamia!

En löytänyt opiskelumotivaatiotani, enkä selvittänyt miesasioitani, eikä muutenkaan tapahtunut ihmeitä. Kummallista. Koskahan minulle tulee mieleen sellainen kaamea ajatus, että pitäisi ehkä tehdä ihan itse jotain asioiden eteen?