Kunnallisvaalit aiheuttivat minulle varhaisen ja äkillisen keski-iän kriisin. Pari vuotta sitten olin vielä aivan vakuuttunut siitä, että tulisin johtamaan kommunistista vallankumousta tai jotain vastaavaa, mutta nyt... noh... kaikki on toisin.

Olen epätoivoisesti selaillut ehdokkaiden sivuja ja yrittänyt innostua jokaisesta vasemman/vihertävän laidan ehdokkaasta niin paljon, että olisin välittömästi rynnännyt äänestämään, vaikkapa vielä kolmeen kertaa. En onnistunut, vaan keskityin lähinnä yhdyssanavirheiden etsimiseen. Muutama Kokoomuksen keski-ikäinen miesinsinööri on aiheuttanut kevyen "Ihan kiva" -reaktion, mutta en kai minä nyt ihan näin helposti luovuta. Helppo vaihtoehto olisi tietenkin äänestää kaverinkaveria, joka ainakin on hoitanut vaalityönsä ansiokkaasti ja vaikuttaa kuitenkin jossain määrin täysjärkiseltä tyypiltä, mutta kun... Minähän en Kokoomusta äänestä!

Vaalikoneetkaan eivät auta mitään, kun suurinpaan osaan kysymyksistä vastaan "En tiedä, ei kiinnosta." Pikaratikka on varmaan ihan kätevä, mutta onhan se aika kallis. Olisihan se kiva, jos olis niinku palveluja, mutta emmänytaasoikeentiiä. Ei se yksityistäminenkään ehkä olis niin paha asia, jos jutut toimisi paremmin sen jälkeen, mutta kun... noemmätiiä.

Hyvä kunnallisvaaliehdokas! Jos luet tämän ja olet mielestä älykäs, komea ja koulutettu (vain luonnontieteet ja tekniikka huomioidaan), olet hengeltäsi vasemmistolainen, mutta et anna sen estää järjenkäyttöä, pidät ympäristöä arvossa, mutta kierrät viherpiiperöinnin kaukaa sekä hallitset oikeinkirjoituksen, ole hyvä ja ota pikaisesti yhteyttä tämän blogin toimitukseen. (P.S. Lauantaina on varmaan bileet, korruptioviina kelpaa aina.)