Hullut päivät

Minun täytyy tehdä tunnustus. En ole koskaan ollut hulluilla päivillä. Itse asiassa koko ilmiö on jäänyt minulle etäiseksi ja epäselväksi. Tarkoittaako se sitä, että Stockmannilla on kerrankin yhtä halpaa kuin muissa kaupoissa, vai onko siellä ihan oikeitakin tarjouksia? Miksi kaikkien on pakko päästä katselemaan tilannetta, jos kerran ahdistaa, eikä kuitenkaan edes löydä mitään kivaa? Tämä on niitä hetkiä, jolloin muistaa olevansa kotoisin syrjäkyliltä.

Tänään kävin kuitenkin kokeilemassa toisen lajin extreme-shoppailua. Hervannan apteekissa hieman ennen yhtätoista oli kerrankin oikein jonoa. Tähän mennessä en ollutkaan törmännyt siellä kovin moneen asiakkaaseen itseni lisäksi, mutta se johtuikin vain vääristä asiointiajoista. Järkyttävintä oli asiakaskunnan koostumus - olin jo täysin unohtanut, että täällä on muitakin asukkaita kuin opiskelijoita, laitapuolen kulkijoita ja irtolapsia. Minne nämä kaikki eläkeläiset ja lasten vanhemmat häviävät illan tullen?

Täytyykö niiden pentujen muuten kiljua niin perkeleellisesti, vaikka niillä olisikin korvatulehdus? Onko se oikeasti niin tuskallinen tila, kuin annetaan ymmärtää?