Patologinen valehtelija

Olen viettänyt viimeiset kaksi päivää YTHS:n vessassa kusemassa mukiin. Kuluuhan se aika näinkin, mutta välillä kävi kyllä mielessä, että jopa matikan luennot saattaisivat olla viihdyttävämpiä. Kaikki tämä vaiva yhden pienen virtsatietulehduksen takia.

Jostain käsittämättömästä syystä en koskaan osaa puhua hoitohenkilökunnalle totta. Sillä sekunnilla, kun istahdan tuolille ja kuulustelu alkaa, minusta tulee maailman tervein ihminen.
"Päänsärkyä?"
"Ei. (Paitsi viimeisen viikon koko ajan niin etten ole pystynyt tekemään mitään, mutta ei se sulle kuulu.)"
"Kuukautiskipuja?"
"Vähän oli joskus, mutta ei enää kun syön pillereitä. (Paitsi että ne kyllä alkoivat vasta, kun rupesin syömään ja pahentuvat koko ajan. Nooh. En viitsi valittaa turhasta.)"
"[Tähän pitkä lista oireita]?"
"Ei, ei, ei, ei mitään noista. (Noh... Yhtä ei ollut, eli enköhän mä voi kuitata kaikki ei:llä.)"

Samalla vauhdilla avioliittoni muuttuu lyhyeksi seurusteluksi ja vanhempanikin muuttavat paikkoihin, joissa eivät ole varmaan koskaan käyneetkään. Ikäni, opiskelupaikkani ja sukupuolenikin valehtelisin, jos ne eivät niitä jo tietäisi. Joskus varmaan rupean käymään terveystarkastuksissa väärennetyillä papereilla.