Eksynyt vektoriavaruuteen

Inhottava tunne, kun aivot lyövät tyhjää. Koko ajan raksuttaa jotain, mutta sitä muutaman raksahduksen jälkeen odotettavissa olevaa oivallusta ei tulekaan. Väittäisin kyllä ymmärtäneeni noin suurin piirtein kaiken, minkä jaksoin luentokalvoista lukea, mutta tehtävänannot ovat täyttä hepreaa. "Mikäs tuo nuoli on? Mitä tuo merkintä tarkoittaa? Kyllä minä tämän ymmärtäisin, jos..."

Ikävä asia vanhenemisessa on se, että ei voi enää olettaa, että menipä kysymään neuvoa keneltä tahansa, ainakin jonkinlainen vastaus olisi luvassa.

Toinen asia, mitä en matematiikan lisäksi ymmärrä, on tulostimien toiminta. Tai siis toimimattomuus. Mitä virkaa on puolet pöydästä vievällä kapistuksella, josta ei koskaan saa ulos sitä mitä haluaisi? Miksi yhden värin loppuessa ei voi tulostaa niillä muilla purkamatta koko laitetta tuhanteen osaan ja kasaamalla uudelleen aivan erinäköiseksi häkkyräksi? Miksi tulostustöiden poistaminen jonosta kestää noin kolme ikuisuutta ja sitten koko systeemi jumiutuu?

Miksi on niin helppoa tulostaa lappu, jossa lukee keskellä "Jee." tai muuta yhtä tarpeellista, mutta elintärkeitä papereita ei tule koskaan näkemään paperimuodossa, jos se olisi tulostamisesta kiinni? Miksi minulla on 18 kappaletta sivua kolme, mutta vain puolikas sivu 16? Miksi paperia lisätessä jostain aina kuuluu sellainen inhottava hiekkainen ääni, joka aiheuttaa kylmiä väreitä vielä seuraavalla viikollakin? Miksi minä en vaan osaa? Miksei kukaan muukaan osaa? Miksei kukaan ole tehnyt asialle mitään?