Paras tapa korottaa listasijoitusta on näköjään vaieta pariksi päiväksi.

Tulin "kotiin" kalakukkomaille hankkimaan karkkiyliannostuksen ja laukun täyteen pussipastaa. Jos jollakin on hyviä ehdotuksia siitä, miksi pitäisi kutsua paikkaa, jossa osa vanhemmista asuu, mutta jossa itse on viettänyt noin kymmenen päivää elämästään, niin kuulisin mielelläni. Mummola - anoppila -linjaa noudattaen tämä ehkä olisi äitilä, mutta se kyllä kuulostaa sanana harvinaisen typerältä. Vähän niin kuin paituli.

Nyt voisin kirjoittaa pitkän lässytyspitoisen tarinan siitä, miten ihanaa on nähdä koiria pitkästä aikaa, mutta toteanpahan vaan, että tuntuu kotoisalta, kun elukat makaavat jaloissa rapsuteltavina ja että tuo se kummasti ryhtiä elämään, kun saa raahata luunsa kirpeään syysilmaan neljä kertaa päivässä. Ja aamulla on mukavampi herätä, kun jotkut jaksavat olla niin tavattoman innostuneita siitä, että on jälleen uusi päivä, jolloin voi tunkea kuononsa lehtikasaan ja jahdata olemattomia myyriä. Ja... Niin. Pystyisin jatkamaan tätä ehkä loputtomiin, mutta onneksi en jaksa hakata rikkinäistä näppäimistöä tämän enempää.