Päädyin epätoivoisiin tekoihin krapulaa parannellessani ja menin Hesburgeriin täyttämään viikon epäterveellisyyskiintiötä. Jälleen kerran jouduin megayhteiskunnan pahoinpitelemäksi. On niin väärin, että kaikista isoin ateria maksaa vähiten. Olin siis pakotettu ahtamaan kitaani suunnilleen pääni kokoisen hampurilaisen, joten nyt mahassa tuntuu huomattavan ikävältä. Kaupastakin jouduin raahaamaan mäyräkoirallisen verran kaljaa, kun se oli niin paljon halvempaa sillä tavalla ostettuna.

Ravitsemusliikkeissä onnistun toisinaan välttämään seurueeseen nähden ylettömän humalatilan tilaamalla vain pieniä oluita, mutta usein kaikenlaisten tapahtumien yhteydessä joutuisin maksamaan kolmesta desistäni enemmän kuin puolesta litrasta. Inhottavan kieroutunut hinnoittelu.

Sosiaaliset paineet velvoittavat siirtymään tupareihin parin tunnin päästä, eikä oikeastaan huvittaisi yhtään. Mieluiten rötköttäisin koko illan sohvalla ja kanavasurffailisin Penelope Cruzin ja Uma Thurmanin välillä. Tosin meillä ei ole sohvaa, eikä kaukosäätimellistä televisiota, joten kaipa se on ihan sama lähteä ryyppäämäänkin.

Selkäkin on jumalattoman kipeä. Koskahan keksitään tapa, jolla lamput saa helposti kattoon tarvitsematta pitää käsiä ylhäällä puolta tuntia? Kurottelu on fyysisesti uskomattoman rankkaa.