Tuntuu, että kasvomuistilliset ihmiset yrittävät tehdä kaikkensa saadakseen meidät muistittomat häpeämään. Äskenkin joku poika, sellainen tavallisen näköinen, keskimittainen ja normaalipainoinen, pysähtyi pihassa ja tervehti. Kohteliaisuuttani vastasin tietenkin jotain samalla, kun yritin epätoivoisesti keksiä, olisinko koskaan nähnyt tuon näköistä henkilöä. Valitettavasti pieni epävarmuuden hetkeni havaittiin ja ihan silkkaa ilkeyttään se jäi vielä juttelemaankin minulle. Jossain vaiheessa oli sitten pakko keskeyttää jutustelu: "Tuotah... tunnenkohan mä sut jostain?" Niin. Enpä minä kyseistä henkilöä ollutkaan tavannut kuin vasta noin kymmenen kertaa.

Olen haaveillut koko ikäni asumisesta jonkun oikein korkean talon ylimmässä kerroksessa. Enää en haaveile. Ilmeisesti missään vaiheessa aikaisemmin mieleeni ei ollut tullut, että hissit ovat yhteisiä koko rapun kanssa, eikä yksityiskuljetuksia tunneta. Sen vaivaantuneen tervehdysnyökkäyksen jälkeisen hiljaisuuden vielä kestää, tai jopa ihmiset, jotka jäävät odottamaan hissin ovelle, että naapurikin vielä kipittäisi samaan kyytiin, mutta eilen jouduin todella halpamaisen tempun uhriksi.

Edellinen matkustaja oli juuri vienyt erityisen pahanhajuisen roskapussin ulos, kun astuin hissiin. Kuvittelin jo yhdeksän kerroksen matkustamisen siinä löyhkässä olevan tuskallista, mutta pisteeksi iin päälle joku halusi vielä tunkea puolimatkasta samaan hissiin. Enpä ole pitkään aikaan saanutkaan yhtä epäluuloisia katseita osakseni. Yritä siinä sitten selittää, että en se minä ole, vaan roskapussi joka juuri meni tällä samalla hissillä.