Tuskainen aamu ja hajahuomioita

Kuka käski pyöriä teekkarisaunalla aamukolmeen asti ja kitata tolkuttomasti kaljaa? Ei kukaan? Ja kaiken lisäksi heräsin vartin yli seitsemän, kun olin päättänyt jättää aamuluennot väliin. No jos vaikka nää ensimmäiset kaksi jaksais pysyä kotona. Olo on kuin jyrän alle jääneellä.

Toisinaan käy tuuri. Kävin eilen luentojen välissä keskustan humanistiyliopistolla etsiskelemässä paikkaa, josta voisin ostaa espanjan monisteet. Olin kyllä katsonut kartassa, missä kyseinen tila sijaitsee, mutta enpä tietenkään tajunnut katsoa, mikä oikeastaan on yliopiston päärakennus. Jotenkin automaattisesti olen olettanut, että sehän on tietenkin se vanha talo, jonka oven edessä on bussipysäkki. Olin jo luopunut toivosta (No en minä oikeasti kovin kauaa etsinyt. "Iik! Humanisteja! Iik! Ne syö minut! Äkkiä pois!"), kun törmäsin erääseen vanhaan kaveriin, joka ystävällisesti opasti minut perille. Kiitos siitä.

Jotkut rysäytti moottoroiduilla kaksipyöräisillä toisiaan vasten naapuritalon edessä eilen illalla. Jotenkin kuvaavaa, että tapahtumasta oli netissä ensimmäiset kuvat muutamassa minuutissa.

Lukuvuoden avajaiskonsertissa näkyi taas Hervantaa tyypillisimmillään. Pullomummot ja Suomen teknologian toivot sulassa sovussa aurinkoisella nurmikolla.

Tänään pitäisi vielä jaksaa fukseilla näillä kahden tunnin yöunilla ja kohta iskevällä krapulalla. Ei taida luvata mitään hyvää.

Miksi?