"Lempiravintolat: kaikki"

Ainakin Isosisko ja Plöki-Panu ovat kommentoineet Raha-automaattiyhdistyksen naisalkoholistikampanjaa. Itsekin olen kyseisiin ilmoituksiin törmännyt lukiessani naissukupuolelle suunnattua... öh...tiedejulkaisua. (En minä sille mitään voi, että Cosmo on niin viihdyttävä. Tosin viihdyttävyys vaihtuu helposti järkytykseen, kun tajuaa, että maailmassa on merkittävä määrä naisia, jotka pitävät kyseistä julkaisua Raamattunaan.) Minusta kampanja on mainio. Herättää huomiota, pistää ajattelemaan ja onnistuu siinä sivussa olemaan vielä hauska ja koskettavakin.

No nythän sitten tietenkin feministit, muutkin kuin Isosisko, ovat ottaneet asiakseen vetää hernettä kookkaampia palkokasveja nirppanokkiinsa siitä, että jossain vihdoinkin uskalletaan sanoa ääneen, että nuoret naiset ovat rappiolla. Eivät kaikki, tietenkään, mutta karu totuus paljastuu hyvin nopeasti esimerkiksi lyhyellä baarikierroksella Hervannassa tai kuunnellessa taksijonossa keskustan superbilehileiden kertomuksia. Eivät nämä naiset ole niitä yhteiskunnan tukipilareita, jotka ansaitsisivat enemmän arvostusta ja isomman palkan.

Kyllähän naisillakin on oikeus pitää hauskaa tai vaikka vetää kunnon perseet silloin tällöin ja toivoa, että mukana sattuu olemaan joku, joka huolehtii puistoon sammuneen kotiin raiskaajien kynsistä. Silti joskus on tajuttava lopettaa. Ei viidentoista vuoden mittainen baarikierros ole kenellekään terveellistä, ja ainakin minä kuulun mielelläni sukupuoleen, joka ei ole saavuttanut vieläkään tasa-arvoa rapajuoppojen lukumäärässä.

Toivon vain, että joku olisi kymmenen vuoden päästä herättelemässä minuakin, jos baareilen edelleen samalla nuoruuden innolla/epätoivolla. Oli se sitten RAY, poliisi tai naapurin Pena. Ei minun naisellinen ylpeyteni siitä kärsi, vaikka saisinkin huolenpitoa osakseni.