Perjantai-ilta

Perjantai-illoissa on oma haikea tunnelmansa, jos löytää itsensä puoliltaöin kotoa selvinpäin. Usein yrittää muistella vanhoja tuttuja, joita ei muista enää ollenkaan; seurata rikkinäisiä linkkejä, jotka vielä löytyvät suosikeista; selaa kännykän muistia, vaikka tietää aivan tarkasti, ettei enää koskaan tule soittamaan niihin numeroihin, jos on koskaan soittanutkaan. Tarvittaisiin yksi ärhäkkä nousuhumala, niin kaikki olisi pyyhitty kokonaan muistista, sekä minun että tietokoneen.

En minä pitkälle ole päässyt, mutta ainakin kauas sieltä mistä lähdin.