Päivittäisin, jos tämä ...tun blogger joskus toimisi.

Koko tähänastisen elämäni ajan olen kuvitellut, että nimenomaan naiseuteni takia joudun kärsimään vaateostoksilla sietämätöntä tuskaa, kuumuutta, ahtautta ja rumuutta. Ehkä se onkin totta, mutta löysinpähän eilen ainakin yhden syyn jäädä edelleenkin naiseksi.

Yritimme eilen löytää eräälle miespuoliselle henkilölle housuja. Miesten osastoilla leijuu sellainen näennäisen helppouden tunne: "Näähän on kaikki samanlaisia, otetaan nyt jotkut." Mutta ei, eihän se niin helppoa ollutkaan. Mistä tietää, että jokin vaate on kivempi kuin toinen, jos niitä ei erota toisistaan kuin ehkä hinta? Entä jos sattuisi tykkäämään muistakin väreistä kuin mustasta ja farkunsinisestä? Naisilla on toki ne typerät muotivärit, jotka eivät sovi kellekään, mutta aina välillä muodissa ovat ne siedettävän väriset vaatteetkin. Kaikki vaatekappaleet vaikuttavat pikaisesti katsottuna väljiltä, mutta joistakin silti aisti jo kaukaa, että siitä huolimatta ne eivät olisi mukavia päällä - joistakin se selvisi vasta sovittamalla. Naisten vaatteet sentään rehellisesti ovat rumia tai kamalia, eikä sellaisia enää kokemuksen kartuttua tule edes vilkuiltua kuin huumorimielessä.

Tästä seurasi luonnollisestikin se, että juotiin kostoksi paljon viinaa ja tänään oli krapula.

Irkissä tapahtui ihme. Ensimmäinen kerta elämässäni, kun olen valittanut siivouksen tarpeesta ja sitten yhtäkkiä joku on puolen tunnin päästä oven takana tarttumassa toimeen. Ihan silleen pyyteettömästi ja hyvästä sydämestä. Tässä on pakko olla joku koira haudattuna, mutta onpahan ainakin puhdas asunto toistaiseksi.