Jalkoihin sattuu vieläkin eilisen jäljiltä. Tein henkilökohtaisen shoppailuennätyksen ja kiersin kaupungilla lähes neljä ja puoli tuntia. Tavoitteena oli löytää mekko. Ja kengät. Ja laukku. Ja... Sen siitä saa kun hetkellisessä mielenhäiriössä lupautuu lähtemään jonnekin saunailtoja hienompiin tilaisuuksiin.

Olisi pitänyt tajuta aloittaa shoppailuharjoittelu hieman varhaisemmassa iässä. Nyt kestäisi kunto vastaavanlaiset maratonit monta kertaa viikossa ja lisäksi saisin vielä sellaisen hennon kaurismaisen vartalon, kuten kaikilla niillä näyttää olevan, jotka siitä hommasta nauttivat.

Tämä saattaa selittää myös tutkimukset, joiden mukaan lihavista lapsista tulee lihavia aikuisia. Lihavat lapset harvemmin mielellään änkevät kaverinsa kanssa samaan sovituskoppiin hihittämään ja juoksevat joka iltapäivä kaikkia kaupungin vaatekauppoja ympäri. Näin heiltä jää merkittävä määrä vapaaehtoista liikuntaa saamatta (paljonkohan energiaa pukeminen ja riisuminen kuluttavat?), eikä lenkillelähtöönkään ole niin hirvittävästi motivaatiota, kun ei tuijottele läskejään peilistä montaa tuntia päivässä. Sitten taas vielä lihavampana huvittaa mennä kauppoihin vielä vähemmän, ja lihoo taas lisää. Varsinainen kierre.

Hyvät vanhemmat. Huolehtikaa, että lapsenne on 12-vuotiaana langanlaiha, eikä osoita minkäänlaista kiinnostusta kirjoja, tietokoneita tai muuta epätervettä kohtaan. Näin suojaatte häntä sydäntaudeilta, koulukiusaamiselta ja rakoilta kantapäissä.