Olo on kerrassaan loistava. En voi hengittää niin, että se ei olisi kohtuuttoman raskasta ja keuhkoni eivät pitäisi hyvin kummallista vinkunaa. Näkevä silmä on tulehtunut ja täynnä rähmää (miksei se toinen?), polveni on tulehtunut, joten kävelen kuin Martti Ahtisaari ja ääni lähti kokonaan. Eilen aamulla kuvittelin jo, että se flunssanpoikanen olisi ohi.

Pikkuvaimo on pohdiskellut, millaista olisi vaihtaa elämää kanssani. Koska sieltä päin känniblogattiin eilen, niin minunhan ei sitten tarvi mennä tupareihin tänään vaan voin rauhassa jäädä kotiin tekemään kuolemaa? Huomattavaa solidaarisuutta. Kiitän.