Paniikki
Aamulla herra A varovasti vihjasi, että verkko on tainnut olla yön yli alhaalla ja että olisi vieläkin. Yritin suhtautua tietoon rauhallisesti eli pyörin ympyrää, kyselin kaikki mahdolliset yksityiskohdat ja kelasin päässäni sataa parhainta tapaa tehdä itsemurha. Kahden tunnin kuluttua olin jo niin sopeutunut asiantilaan, että pystyin käymään suihkussa ryntäämättä välissä kokeilemaan, toimisivatko yhteydet jo.
Nyt toimii taas, mutta kädet tärisevät vieläkin kauhusta/vieroitusoireista. Älkää tehkö tätä minulle enää!
Nyt toimii taas, mutta kädet tärisevät vieläkin kauhusta/vieroitusoireista. Älkää tehkö tätä minulle enää!
posted by Lady Rosetta @ 14:30
2 Comments:
At syyskuuta 19, 2004 5:37 ip.,
kativaan said…
Verkon katoaminen lienee yhtä kamalaa kuin se, että joku varastaisi vaatteet sillä aikaa kun on suihkussa. Tai vaihtaisi oviin lukot sillä aikaa kun käy kaupassa. Verkkoon pitää päästä samalla lailla kuin kotiinsa. Sehän on oman olo-, työ-, ja minkävaanhuoneen jatke! Pue nyt siis rauhassa, ja toivo, että verkko pysyy ylhäällä :-)
At syyskuuta 19, 2004 9:11 ip.,
Lady Rosetta said…
Kiitos myötätunnosta. En silti usko nukkuvani ensi yötä rauhallisesti ja luottavani siihen, että kaikki toimii aamulla vielä ihan yhtä hyvin kuin nyt. Tai että se toimisi vielä sittenkin, kun tulen iltapäivällä kotiin. Mutta minä toivun vielä. Kymmenen vuoden päästä en näe tästä painajaisia kuin ehkä joka kolmas yö.
Sitä paitsi joku on uhkaillut, että huomenna iskisi huoltokatko.
Lähetä kommentti
<< Home