Olen ajoittain hieman pihalla.

Viime viikon maanantaina kävelin Koskikeskuksessa suoraan päin sokeaa miestä. "Kattosit vähän etees!" Kyllähän sokeidenkin pitäisi muuttua näkeviksi sellaisina päivinä, kun olen itse huonolla tuulella. Hävetti.

Lauantaiaamuna, kun kävin kaupassa vielä enemmän kuin aavistuksen päihtyneenä, törmäsin saksanopettajaani jossain jugurttihyllyjen paikkeilla. "Guten Morgen!" "Öh... Morgen?" Siinäpä sitten kelailin hetkisen, että kuka ihme puhuis mulle saksaa siihen aikaan aamusta. "Joulupukki! Niinpä tietysti. Joulupukkihan se oli!" Joulupukki?! Mistä ihmeestä se tuli päähän? Voisiko taipumus yhdistää saksalaiset Joulupukkiin johtua rovaniemeläisyydestä?

Ja lisää baarikierrosta. (Miten näitä näin kertyy?)

Ilves Bar & Night

Perjantai oli ensimmäinen kertani Ilveksessä ikinä. Ei se nyt niin kauheaa ollut, kun oli tarpeeksi (=ihan vitun) kännissä. Paitsi että... Tupakkakopit on saatanan keksintö baareissa. Niihin ei voi mennä yksin, tai tulee välittömästi joku yrittämään vääntää keskustelua. Joka kulki joka kerta samalla tavalla. "Onksulla tulta?" "Joo." "Kiitos." "Ole hyvä." "Nää on kyllä perseestä nää kopit." "Juuh." "Huono ilma." "Samanlainen kuin junien tupakkakopeissa." "Mutta on tää varmaan henkilökunnan kannalta hyvä." "Niinh." "Käyksä täällä usein?" "En." "Mikset?" "Ei oo tullut käytyä." "Ootko sä vasta muuttanut Tampereelle sitten?" "En." "Ai." Tässä vaiheessa onneksi joku iso ja pelottava miesseuralaiseni saapui paikalle ja pelkällä tuijotuksella karkoitti yrittäjät.

Ei muuten kannata laihtua. Mitä kevyempi on, sitä lyhyemmät miehet tulevat iskemään. Tietysti jos tykkää 160-senttisistä tapeista, niin mikäs siinä, mutta minuun ne eivät oikein vetoa. Ja naiset ovat edelleen rasittavia selän takana supisijoita. Ensin sihistään pöydässä koko ilta keskenään ja katsellaan arvioivasti ja sitten juuri, kun ovat poistumassa paikalta, esitetään kysymys "Syötkö sä niinku koskaan mitään?" Mitä tuohonkin sitten vastaat? "Kai sitä nyt kuolis, jos ei söis."? "Tämän päivän ruokalistaani kuuluivat mm. seuraavat tuotteet..."? Vai pitäiskö vaan ottaa vastaavien tilanteiden varalle joku suklaalevy baariin mukaan ja mussuttaa sitä mielenosoituksellisesti joka välissä? En tajua. Mitä ihmettä edes tekee tiedolla, että syökö ihminen, jonka nimeäkään ei ole kuullut, koskaan mitään?

Jalapeno-viipaleet suoraan purkista on aina yhtä huono iltapalaidea. Tulee tuskainen yö.

Jatketaan sitten vaikka baarikierrosta.

Vanha Monttu

Keskustan Hervanta. Karaokessa hetkittäin yllättävää tasoa (hetkittäin ei). Paikka, jossa törmää tuntemattomiin höpöttäjiin, jotka eivät lähde kulumallakaan pois ja jonka vessassa (jossa on ne lukitussysteemit siellä katonrajassa, kääpiö kiittää) voi nähdä oman kaksoisolentonsa 30 vuotta vanhempana. Käsittämätöntä kyllä, Montussa on vietetty uskomattoman monia hetkiä höpisten kaikkea rakastunutta. Se yksi silmälasipäinen kaljupää on nihkeä tyyppi, joka häätää täysi-ikäisen pihalle maanantai-iltapäivästä, koska sillä on "sellaiset paperit". Millaiset, ei selvinnyt koskaan. Tästä jaksan olla katkera. Puutarhuri on hyvää. Ilmanvaihtoa ei ole. Seinällä kuva Tuna Turnerista. Jonkinlainen viimeinen turvapaikka: "Mennään sitten vaikka Monttuun perkele." Usein tulee myöskin lähdettyä pian pois.

Hain yhteistä asuntoa henkilön kanssa, josta en oikeastaan edes tiennyt koko nimeä. Öh.

Väsyin olemaan kämppiksen ja uusmurrosikäisen pojan äidin risteytys ja halusin ihan vaan seurustella. Haluaisin tietää, oliko tämä helvetin huono idea vai vain huono idea.

Olen ehkä sisäistänyt liian hyvin sen, ettei toista saa yrittää muuttaa. Mutta entä jos se toinen käy ihan tosissaan hermoille? Entäs jos ihan tosissaan haluaa tietää, että koska se aikoo tehdä jotain elintason säilyttämisen eteen? Tai koska siltä loppuu säästöt ja pitää joka tapauksessa etsiä uusi asunto, koska ei ole varaa maksaa vuokraa? Tai koska se aikoo suorittaa asevelvollisuuden? Sittenkö, kun kotona on kolme huutavaa kakaraa ja oikeastaan metsässä rypeminen on viihdyttävää toimintaa siihen verrattuna? Tai koska se aikoo ihan tosissaan valmistua niin, että voisimme vaihtaa paikkakuntaa minun suunnitelmieni mukaan? Tai voisiko se ystävällisesti vaikka käyttää tämän väliajan vaikka siihen, että laihtuisi ne muutamat kilot, joiden jälkeen kuorsaus asettuu siedettävälle tasolle, eikä minun tarvitsisi joka yö jossain vaiheessa kömpiä sohvalle heräiltyäni siihen asti vartin välein?

Sen sijaan en haluaisi tietää, montako kautta jotain tv-sarjaa on tullut katsottua viimeisen kahden viikon aikana tai miten veronpalautuksilla ostetaan tuore pelihärveli, että olisi jotain tekemistä.

Ehkä näitä olisi pitänyt kysyä suoraan henkilöltä itseltään?

Mutta kun nuo ovat asioita, joita ei saa kysyä. Tuollaisten kysymysten jälkeenhän kuuluu virallisten parisuhdesäädösten perusteella paiskoa ovia ja pitää mykkäkoulua.

Ihan varmasti toinen on tehnyt kaikkensa miellyttääkseen minua, mutta kun... Kaikella voi tarkoittaa niin erilaisia asioita.

Oikeastaan olen ihan vitun rikki, enkä jaksaisi enää nousta sängystä, mutta jollain ihmeen kaupalla olen uskotellut itselleni, että minun on pakko olla se, jolla on rohkeutta tehdä päätöksiä.

Nyt voisi hajoilla kaksi tuntia ja neljä minuuttia ja jatkaa superihmisenä oloa sen jälkeen.

Viime aikoina olen joutunut lukuisia kertoja tilanteeseen, jossa minulta kysytään mielipidettä baareista. "Minne sä haluut mennä?" "Öö... Emmä oikeen tiiä. Johonki." "Sano joku hyvä baari Tampereelta?" "No öö... Emmä oikeen tiiä." "Millanen paikka se ja se baari on?" "No tuota... Nii. Emmä oikeen tiiä." Koska tämä ilmiö alkaa rasittaa itseänikin, päätin ruveta muodostamaan mielipiteitä paikoista. Aloitetaan vaikka tällä viikolla testatuista.

Höyry Pub

Torstai-iltana käytännössä tyhjä, kuten kuulemma aina silloin, kun isolta screeniltä ei tule jotain merkittävää urheilutapahtumaa. Ihan saatanan kylmä. Kahvi jäähtyi kolmessa minuutissa ja viinaa piti juoda lapaset kädessä. Musiikki ihan jees, mutta What a Wonderful World kannattaisi ehkä säästää siihen vaiheeseen, kun asiakkaat halutaan ulos.

Kahvila Valo

Oikeastaan aika kiva paikka, mutta normaalisti siellä tulee käytyä vain kaatokännissä kolmen aikaa yöllä arpomassa, että mennäänkö jatkoille vai eikö mennä. Asiakaskunnassa usein gootteja tai muuten vaan friikin näköisiä ihmisiä, mitä on hauska katsella, jos sopivalle tuulelle sattuu. Tupakointimyönteinen henkilökunta. Savullinen alue järjestyy tuhkakuppia siirtämällä ja askista veloitettiin jostain tuntemattomasta syystä neljä euroa. En pane yhtään pahakseni. Drinkinostajalle ei murjoteta, että voisit säkin vaan juoda hanakaljaa.

Konttori

Liian siisti juomiseen, harvoin tulee otettua toista. Asiakkaina ihmisiä, joiden työvaatetuksena normaalisti puku/jakkupuku, joten joukkoonkuulumattomuuden tunne on aika vahva. Sopii tilanteisiin, joissa leikitään itseään parempaa ja juodaan lasi siideriä.

Soho

No tää menettelee. Syystä tai toisesta täällä tulee istuttua hiljaa paikallaan ja poltettua ketjussa tupakkaa. Minkähän takia ei-häiritsevissä paikoissa tulee käytyä niin harvoin? Bonuksena Salt & Vinegar -sipsit. Paitsi että perjantaina ne loppuivat juuri kun olisin varmistanut itselleni krapulanaposteltavaa. Hmph.

Henry's Pub

Jono, ahdasta, kalliit juomat, ahdasta, uskomaton oksennuksen löyhkä vessatiloissa aina, ahdasta, paskimmat iskurepliikit ikinä, ahdasta, musiikki suoraan ala-asteen diskosta, ahdasta. Miksi tänne pitää mennä? Nooh. Ainakin Henkasta saisi, jos haluaisi, jopa minä. Onko Pelimies pakko soittaa joka ilta vähintään kolmesti? Eikö sitä helvetin narikkaa voisi laajentaa ja tehdä sitten vaikka pakolliseksi? Oikeasti kyllästyttää toimia naulakkona, kun kaverit lähtevät pokaamaan naisia. Tietyssä vaiheessa iltaa musiikki rupea rupeaa kuulostamaan hyvältä, mikä on merkki siitä, että aamulla on karmaiseva krapula ja jonkinasteinen morkkis. Kaikkeen sitä sortuu.

En sitten päässyt eilen esim. töihin säätilan takia. On se nyt perkele, kun vajaa metri sataa lunta eikä bussit kulje. Tosin enemmän kyllä ärsyttää se, ettei suomalaisilla ole kanttia laittaa koko maata kiinni, jos ilma nyt vaan on ulkonakäyntikelvoton.

Sääoloja uhmaten pääsin kuitekin kotimakkarakurssille. Kaikkea sitä tuleekin kokeiltua. Tästä taidosta tulee tuskin olemaan minulle yhtään enempää hyötyä kuin porkkanakukkienkaiverruskykyisyydestä, mutta onpahan nyt opittu. Porsaansuoli ei oikeastaan ollut kovinkaan ällöttävää ja makkarasta saa myös hyvää. En olisi uskonut.