Juuri kun aioin tilittää, että kukaan ei haasta minua niin, että pääsisin kertomaan omituisista tavoistani. En sittenkään ole täysin hyljeksitty!

Paitsi ettei minulla ole omituisia tapoja. Keskiviikkona niitä olisin kyllä keksinyt. Yritetään kuitenkin.

1) En pysty nukkumaan, jos huoneessa on avonaisia kaapinovia. Olen ilmeisesti suhteellisen vakuuttunut siitä, etteivät kaappimöröt pysty työntämään niitä itsekseen auki. Vasta viime aikoina olen oppinut sietämään avonaisia huoneiden ovia nukkuessani.

2) Pureskelen asioita. Kyniä, kolikoita, kaikenlaisia pieniä muovikappaleita, paperinpaloja oikeastaan ihan mitä tahansa pientä, mitä jätetään minun ulottuvilleni. "Mitä sä syöt?" "Öö... Näköjään tällaista juttua, millä kiinnitetään vaatteisiin hintalaput." Tämän tavan takia olen mm. nielaissut useampia nuppineuloja.

3) Luen sanomalehdet takaperin. Onneksi en liiku piireissä, joissa kovin innokkaasti keskusteltaisiin päivän pääuutisaiheesta. Kiireisinä aamuina olisin täysin tietämätön siitä, mitä maailmalla on tapahtunut, mutta osaisin kyllä kertoa, että ruokasivuilla oli teemana kotimaiset marjat. Olen katkera siitä, että Hesari on siirtänyt ulkomaan uutisia lähemmäs etusivua.

Äh. Piti jo kysyä apua Herra H:lta. Joka väittää viettäneensä liikaa aikaa kanssani pitääkseen mitään enää omituisena.

4) Aivastaessani pidän kieltä oikeassa poskessa.

5) Jos joku koskettaa kasvojani, niihin jää tuntojälki, joka on pakko pyyhkäistä pois. Aiheuttaa mielenkiintoisia sätkykohtauksia, jos tämä estetään. Suurta huvitusta eräille sadistisille persoonille.

Haastan ihan kenet tahansa, joka tätä lukee ja jota ei vielä ole haastettu. En pysy laskuissa mukana enää.

Kävin eilen antamassa ääneni ennakkoon. Olen siis poliittisesti aktiivinen nuori. Tosin ehkä merkittävämpi panos taisi olla lyijykynän lainaaminen nuorelle herrasmiehelle, joka välttämättä halusi kirjoittaa Niinistön vaalimainokseen "NÄÄTÄ". Vaikka teksti näkyi hädin tuskin suurennuslasilla 20 sentin päähän, mainos oli vaihdettu puhtaaseen parissa päivässä. Kiusa se on pienikin kiusa. Kuka noita muuten tarkistelee?

Mielestäni vaalijärjestelmää pitäisi muuttaa siten, ettei ehdokkaiden numeroita enää arvottaisi, vaan ne määritettäisiin jonkin ominaisuuden mukaan. Jos esimerkiksi sattuu olemaan mistään mitään tietämätön henkilö, ja päättää äänestää numeroa seitsemän, koska seiska on niin kiva numero, äänihän saattaa mennä ihan kenelle tahansa.

Sen sijaan jos ehdokkaat järjestettäisiin jollain nerokkaalla tavalla, tämä numero seitsemän voisi tarkoittaa, että ehdokkaan lempiväri on punainen, hän on melko paljon enemmän kissa- kuin koiraihminen, ehdokas on huomattavasti naisellisempi kuin numero viisi tai että ehdokas on harrastanut enemmän seksiä Tanja Karpelan kanssa kuin pienemmillä numeroilla olevat. Näin voisi siis hyvällä omallatunnolla äänestää ehdokasta numero kolme jokaisissa vaaleissa, koska tietäisi varmaksi, että ainakin jokin ominaisuus siinä on mieluinen.

Juuri ennen tätä ideaani olin keuhkonnut siitä, miten äänestämään päästetään ihmisiä, joiden poliittinen tietämys on luokkaa "Halonen on nainen, Niinistö on kai kokoomuksesta ja Vanhanen vissiin oli joskus pääministeri tai jotain, luulisin. Onko siellä jotain muitakin ehdokkaita?" Tämän takia ikäraja pitäisi korvata jollain kypsyystestillä, jossa joutuu muutamalla lauseella kuvailemaan jokaista ehdokasta, ja lisäksi todistamaan, että tietää edes jotain siitä tehtävästä, johon on henkilöä äänestämässä.

Joudun kuitenkin ehkä ottamaan sanani takaisin, koska huomasin itse kirjaston ovella ihmetteleväni, että ketähän tässä nyt sitten äänestäisi. Meni sitten ihan fiilispohjalta. Mutta kyllä minä olisin oikeasti tiennyt jotain!

Lisää henkilökohtaisuutta ja kunnollista lobbausmeininkiä vaaleihin saataisiin ns. kimppa- tai perheäänillä. Jos esim. onnistuisi suostuttelemaan puolisonsa äänestämään samaa ehdokasta, saisi vielä perhekohtaisen bonus-äänen, josta voidaan sitten tapella illalla kotona. Kymmenen hengen porukka voisi äänestää 15 äänellä. Esimerkiksi kunnallisvaaleissa, joissa melkein kaikkien tutuntutuntuttuja on ehdokkaana, lahjominen voisi saada aivan uusia mittasuhteita. Ilmaisen viinan vaalibileitä kannatetaan aina.

Miksi subtv näyttää Firefly-sarjaa niin tolkuttoman myöhään sunnuntain ja maanantain välisenä yönä? Julmaa pitkittää sunnuntaista krapulapäivää tuolla tavoin, varsinkin kun nykyään ei tule edes huonoa tosi-tv:tä siihen asti. Grrh.

Kun vuosi 2006 vaihtui, istuin paskalla. Romanttista.

Vuoden 2005 saldo:
- 1 avioerohakemus
- 2 muuttoa
- 4 uutta asuinkumppania (joista 1 tavattu vain yhden kerran)
- 1 uusvanha seurustelukumppani
- 5 ulkomaanmatkaa (joista 2 aiemmin käymättömään maahan, laivareissut lasketaan)
- lukemattomia baari-iltoja
- joitakin laittomuuksia
- epälukuinen määrä yleisesti pahennusta herättäviä tempauksia
- noin 150 hirvittävää vitutuskohtausta
- tuhansia hyviä hetkiä (kiitos herra H)
- naurettavan vähän opiskelua
- kymmeniä laihdutettuja kiloja
- kymmeniä lihottuja kiloja (näitä kertyy kun tarpeeksi usein vaa'alla hyppää)
- 48 lupausta siitä, että maanantaina alkaa parempi elämä
- nelisenkymmentä "Mä en enää koskaan juo" -vaikerrusta.
- ihan liian vähän luettuja kirjoja
- jonkun verran tuijotettuja elokuvia (joista hyviä noin neljä, "ihan huikeita" parikymmentä)
- 350 myöhästyttyä aamua
- 1150 "vielä viisi minuuttia" -vinkumista
- parituhatta tupakkaa
- yleisesti melko hyvä mieli kaikesta vuoden loputtua