Lenkkeily on edelleen yhtä ihanaa kuin edellisinä vuosina. Kuntohan on tietysti jo ahkeran talviliikkunnan ansiosta lähes loistokas, eikä edes päätähuimaava kahden metrin korkeusero lenkkipolun suuntaan saa hengästymään, paljoa.

Tämän voimainkoitoksen jälkeen pitäisikin ottaa se ensimmäinen juoksuaskel, joka muistuttaa siroudessaan ja vauhdikkuudessaan gasellin kulkua, ja kirmata riemukkaasti ensimmäisen isomman mäen alle. Mäen alla vilkaistaan huikaisevaa nousua ja mietitään, kuinka sen voisikin kipaista gepardin nopeudelle ylös asti, että pääsisi pian ihailemaan upeita hervantalaismaisemia.

Rakkaan kotilähiön kauneudesta sokaistumisen jälkeen onkin vuorossa alamäki, jossa on miellyttävää hieman jäähdytellä notkein jaloin, eikä tömistellä alas kuten norsulauma savannilla, kuten jotkut sellaiset saattavat tehdä, jotka eivät muista venytellä aivan jokaisen lenkin jälkeen. Minähän en sellaista aloittelijan virhettä tekisi.

Toistetaan edelliset vaiheet noin kuusikymmentä kertaa, annetaan tietä sauvakävelijämummolle, ihan silkasta ystävällisyydestä ja kunnioituksesta vanhempaa sukupolvea kohtaan, kuunnellaan rannan keinuissa istuvien komeiden nuorukaisten rakentavat kommentit lentävästä askelluksesta ja kiinteästä takapuolesta... ja siellähän se maali häämöttääkin! Ensi viikolla juostaankin sitten kokonainen metri!

Tähän riemuun vielä lisätään miellyttävät juoksujalkineet, jotka ovat ehkä aavistuksen uudenkarheat, mutta tulevat varmasti ahkeraan käyttöön. Kuka taulapää sitä nyt lähtisi vanhoilla sisäliikuntakengillä raahustamaan pitkin pusikkoja? Siitähän tulisi vain rakkoja varpaisiin ja rasitusmurtuma kantapäähän.

Lupaan lakata suunnittelemasta, että lähden lenkille, kun sää lämpenee. Vaikkakin lumisade aurinkoisella säällä onkin jotain näkemisen arvoista.

Uskoin horoskooppeihin tänään ainakin kolmetoista sekuntia, kunnes rupesin muistelemaan, keiden kaikkien muiden pitäisi niiden perusteella muistuttaa minua jollakin tavalla. Kaamea ajatus. Varmasti niille toisillekin.

Lupauduin menemään viikonlopuksi tupareihin, joihin tulee jonkinlainen kasa tuttuja lukiosta. Olisi pitänyt sanoa, että ei huvita, kiinnosta, ole rahaa, ehdi, mutta olin hetkellisesti typerä, ja ajattelin, että voisihan se olla kiva tavata, kun... En kuitenkaan vaivautunut ajattelemaan lausetta loppuun asti, vaan kuvittelin, että perustelu olisi hyvä.

(Niin, eihän minun vieläkään ole pakko mennä, enkä ole korvaamaton, mutta ehkä ei olisi reilua sellaisia kohtaan, jotka matkustavat minun takiani.)

Jotenkin tuossa, ja monessa muussakin, seurueessa kateus on kääntynyt kummallisesti väärinpäin. Olisi normaalia, tai ainakin pitäisi olla, että kadehdittaisiin niitä, joilla menee hyvin. "Kellä menee eniten perseelleen?" -kilpailu ei ole kovinkaan rakentavaa.

Koska minun tietenkin pitää päästä pätemään, osallistun tähän kilpailuun edes päässäni ja tulen luultavasti tälläkin kertaa järkyttymään, kuinka järistyttävän surkea ihminen olenkaan. Onhan sekin tietysti tapa viettää viikonloppua.

Kaiken lisäksi en edes pääse valittamaan kellekään surkeuttani, kun ei kukaan halua kuulla sanaakaan täydellisestä elämästäni, jossa suurin ongelma on epätasaiset hiustenlatvat. Hmph.

Olen saapunut siihen pisteeseen, etten keksi muutakaan kirjoitettavaa kuin hakutulosten kaivelun.

aloitin tupakoinnin: ...ja voisin joskus lopettaakin, ehkä, jos viitsisin.
antavainen: Pihtarin vastakohta.
aurinkotuolissa kuvat: Olisin voinut ottaa Madeiralla kuvia saksalaisista valaista, jotka makoilivat aurinkotuolissa, jos olisin muistanut tämän haun. Harmi.
auto puoltaa vasemmalle: Toivottavasti ei enää? Kuulemma ikävä ajaa. En tiedä (tästäkään, mitään).

goom tissit: Tätä en pysty selittämään. Ylivoimaisesti suosituin hakusanayhdistelmä. Siis niinku... Voi luoja? Mitä te ihmiset ajattelette? Okei okei. Minä olen kirjoittanut aiheesta, mutta silti.

hervanta blog: Miksi kukaan haluaa lukea Hervannasta?
hiertymä kainalossa: Onko tämä yleinenkin vamma?
hyvää syntymäpäivää englanniksi: Happy birthday! Tiesin tämän! Jee! En ole hyödytön.

isä mitro: Kirkollinen henkilö.

kadonnut ääni: Joo-o. Jälleen kadoksissa. Parannuskeinoa en ole keksinyt, valitan.
kanan paistaminen: Otetaan höyhenet pois ja tungetaan uuniin.
kerrostalokyttääjät: Esim. minä.
kuvat sammunut tytöt baarissa: Miksi, oi miksi? Tosin ei täältä kyllä puutu kuin kuvat.

leveä perse: Joillakin on.

miten erota sovussa: Jos joku tietää tästä jotain, kertokoon.
miten välttyä krapulasta: Älä juo? Parempiakin ratkaisuja kyllä saisi olla.

novita tennessee: Lankaa. Haluaisiko joku tulla päättelemään tuon yhden paidan?
nuorten tissit: Joku perversio? Toisaalta kukapa vanhojenkaan tissejä katselisi.

omistushaluisuus: Ikävä piirre.

rintaliivit: Käytän. Sopivia mahdoton löytää. Ei apua siihen täältäkään.
rosetan poika: Varmaan jonkun hevoskaiman, toivottavasti.

parveke: Kiva paikka.
parvekekukat: Kuolleita risuja. Tosin yhdessä laatikossa on alkanut vihertää jotain! Luultavasti tupakka.
pikaratikka: Semmonen juttu, joka menee paikasta toiseen. Luultavasti nopeasti ja raiteita pitkin.
provosoituminen psykologia: Ehkä joku fiksumpi kertoo tästä jotain.
pyöreä peppu: Kivaa katsottavaa.

smell freaks: En ole edelleenkään tutustunut tarkemmin.
spurgut: Palailevat piakkoin kesälaitumille. Ihanaa!
stanstedilla: ...on saatanan kylmä yöpyä.

tapsantori: Kauppa, jossa on noin yksi söpö myyjä ja pari todella nihkeää. Kokoisekseen huonot valikoimat. Kaljaa sieltä saa.
tirkistellä: Älä tirkistele. Inhottavaa sellainen.
tissit on jääkaapissa: ...
tytöt ja perse: Tytöillä yleensä on perse. Kumma juttu. Pojillakin muuten on.

virtsatietulehduksen oireita: Kusettaa, kirvelee, kaikkea sellaista?
VITTUSAATANA: Samaa mieltä.

Kevään tuoksu ulkona oli niin vahva, että meinasin samantien puhjeta itkuun, tulla hulluksi ja lopulta juosta kauppaan hakemaan lonkeroa kevyttä parvekekännäystä varten. Onneksi kuvaan ajoi roska-auto, joka palautti todellisuudentajun. Jos vaan lykkäisi kaikki kevään tentit syksylle?